Auringonpilkku AR2750 auringonpilkkujaksosta 25
28 pilkuttoman päivän jälkeen uusi auringonpilkku ilmestyi auringonkiekolle. Pilkku on niin tuore, ettei sitä ole vielä numeroitu. Magneettikenttänsä puolesta pilkku kuuluu uuteen auringonpilkkujaksoon 25.
Päivitetty: Pilkku sai numerokseen AR2750.
Kuunsirppi – valaistuna 32 %
Kuunsirppi kuvattuna aamutaivaalla 3000mm kinovastaavuudella. Kuu oli noin 32 % valaistuna. Pinottu noin 10 ruutua.
70 % valaistu kuu
Kokeilunomaisesti Kuu kuvattuna kolmella eri tavalla:
1) Pinottu 100 parasta ruutua 4K-videosta, jossa käytettiin suurinta suurennosta missä Kuu mahtui vielä kuvaan.
2) Pinottu 10 parasta ruutua valokuvista 2600 mm:n kinovastaavuudella kuvattuna.
3) Pinottu 2 parasta ruutua valokuvista 3000 mm:n kinovastaavuudella kuvattuna.
Näistä selvästi pehmein ja vähiten yksityiskohtia sisältävä on 4K-videosta pinottu. Ei käytetä tätä enää Kuun kuvaamiseen jatkossa. Seuraavan kerran kokeillaan tätä tekniikkaa täydellä suurennoksella auringonpilkkuihin, kunhan moisia taas joskus suvaitsee auringonkiekolle putkahtaa.
Hankalammaksi meneekin sanoa kumpiko valokuvista pinotuista on parempi. 3000 mm:n kuvissa osassa paikoissa on enemmän yksityiskohtia, kuin 2600 mm:n kinovastaavuudella kuvatussa ja vastaavasti 2600 mm:n kuvissa on enemmän yksityiskohtia taas toisissa kohdissa. Tässä tosin nyt tulee esille huonon seeingin vaikutus, joten mitään ratkaisevaa jomman kumman absoluuttisesta paremmuudesta ei voi tästä testistä päätellä. Täytyy toistaa tämä uudelleen isommilla kuvasarjoilla, kunhan ilmakehä on rauhallisempi.
Industriaalirockin saksalaisjätti Rammstein konsertoi Tampereen Ratinassa perjantaina ja lauantaina. Jälleen kerran tarjolla oli melkoinen show!
Kuun ja Jupiterin konjunktio
Kahden valotuksen yhdistelmä
Kuu ja Jupiter olivat näennäisesti vain noin kahden asteen päässä toisistaan.
Auringonpilkku AR2745
Eilen auringonkiekolle ilmestyi pieni pilkku, AR2745. Magneettikenttänsä napaisuuden perusteella pilkku vaikuttaisi kuuluvan päättymäisillään olevaan auringonpilkkujaksoon 24. Kuva on otettu 3000 mm kinovastaavuudella, joten auringonkiekko ei mahdu kokonaisena kuvaan.
Wiipurintien Markkinat 2019
Rohan Tallit – Turnajaiset
Wiipurintien Markkinat järjestettiin jälleen kerran Kouvolan vanhalla kasarmialueella, eikä tapahtuma pettänyt tälläkään kertaa. Iso plussa täytyy antaa taas järjestäjille hyvästä ja runsaasta ohjelmasta, jota menee koko ajan. Yhden ohjelmanumeron päättyessä, pääset suoraan siirtymään seuraavan pariin. Sekä tietysti unohtamatta jatkuvalla syötöllä pyöriviä musiikkiesityksiä. Näin se homma pitää hoitaa!
Erityisesti mielenkiintoista antia oli arkeologi Mikko Moilasen esitelmöinti ennallistamistaan viikinkiajan miekoista. Nämä upeat viikinkimiekat on siis tehty täysin alkuperäisiä vastaavista materiaaleista, perinteisin menetelmin ilman nykyaikaisten koneiden käyttämistä. Jos aihepiiri yhtään kiinnostaa, niin kannattaa tutustua Mikon Viikinkimiekat Suomessa -kirjaan, joka lienee parhaita, ellei jopa paras viikinkiajan miekoista kertova kirja, joka koskaan on tehty. Näyttipä Mikolta ilmestyneen tänävuonna myös Suomen pyöveleistä kertova kirja, joka on itsellä vielä hankintalistalla.
Toissa vuoteen verrattuna myyjiä taisi olla hieman vähemmän tällä kertaa paikalla. Kuitenkin ihan hyvä määrä. Ainoa mielestäni merkittävä puute oli aiemmilta vuosilta tutut äkseerausharjoitukset muskettiammuntoineen ja tykkeineen. En osaa sanoa, olivatko nämä vielä viimevuoden ohjelmassa mukana, kun viimevuosi jäi valitettavasti muiden menojen takia väliin. Mutta tämä puute hieman söi sitä mikä on tehnyt tapahtuman edeltäjästä, Verlan Ajasta, ja nykyisistä Wiipurintien Markkinoista poikkeuksellisen mielenkiintoisen kattauksen läpi vuosisatojen. Ehkäpä näitä vielä jossain kohtaa tullaan näkemään?
Hevosturnajaisista vastasi tälläkin kertaa Rohan tallit, jolta nähtiin taas raudanlujaa suorittamista. Peitsenkappaleet ne taas sinkoilivat ilmassa. Ohessa galleriallinen Rohan tallien turnajaisantia.
Geta-vuori
Kiviröykkiö
Taisin mainita, että tästä ei helteinen paahde enää voi pahentua? Kuinka väärässä ihminen voikaan olla. (Spoilerina kerrottakoon, että neljäs päivä oli vielä hirveämpi.)
Aamun “viileässä”, lähes 30 asteisessa säässä lähdettiin katsastamaan pohjoisesta löytyvää Geta-vuorta, joka kohoaa 107 metrin korkeuteen. Visiona oli kävellä useita kilometrejä kovasti kehutuille punaisille rantakallioille ja rotkoille. Tästä ideasta päätettiin luopua pitkään jatkuneen koko ajan alemmas ja alemmas laskeutuvan kallion kuumuutta hehkuvassa maastossa. Sen sijaan kävimme katsastamassa vain alueella olevan entisen pirunpellon, josta on innokkaasti rakennettu valtaisa määrä kivitorneja. Ja niitä todellakin oli aivan järjetön määrä. Sellainen oli kasattu jopa puunoksalle (kuva galleriassa). Niitä siis oikeasti oli aivan kaikkialla missä kivitorneja voi tai ei voi kuvitella olevan. Hieno, eriskummallinen nähtävyys. Kannoin korteni kekoon ja pinosin itsekin yhden tornin.
Tässä kohtaa todettiin, että jos nyt lähtisi ajamaan täältä pohjoiskärjestä aivan eteläkärkeen, niin ehtisi näkemään laivan, jolla tulimme Ahvenanmaalle kulkemasta Herrön vierestä. Herrön näkötornin kuva löytyy ensimmäisen päivän galleriasta laivan kannelta otettuna. Kävellessä kohti Herrön eteläkärkeä ja siellä sijaitsevaa näkötornia, oli polulla aivan valtavan kokoinen kyykäärme. Se tosin päätti nopean tilannearvion jälkeen poistua viereiseen pusikkoon. Aika-arvio Galaxyn ohituksesta piti hyvin paikkansa ja laivan lähiohitus saatiin kuvattua.
Ruokaa lähdettiin hakemaan Maarianhaminasta, jossa on hieman muuta saarta parempi valikoima ravintoloita. Paikaksi valikoitui Pizza Diablo. Tästä ruokailukokemuksesta täytyy sanoa, että se pilasi minulta pitsan. Nyt jos mieli alkaa tekemään pitsaa, niin melkein täytyisi lähteä Ahvenanmaalle. Sen verran hyvää lättyä täältä sai. Suosittelen vahvasti, jos Maarianhaminassa liikkuu. Tai melkein vaikkei liikkuisikaan.
Matka jatkui seuraavaan pähkinäpensaslehtoon, Nåtöön. Hieno paikka, jossa oli useampia lenkkivaihtoehtoja alueen kiertämiseksi. Krittiikkiä tosin täytyy antaa Maanmittauslaitoksen reittikartoista, joihin piirretyillä poluilla ei ollut sitten yhtään mitään tekemistä oikeiden polkujen kanssa. GPS ja kompassi tulivat välillä tarpeeseen arpoessa, miten ihmeessä tuonne nyt pääsee? Täälläkin ilmeisesti olisi pitänyt olla lehmiä mutta liekkö piiloutuneet johonkin puuhun, kun yhtään ei tullut vastaan? Mene ja tiedä. Joka tapauksessa tämäkin on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, sillä se eroaa kasvillisuutensa osalta niin paljon siitä mitä tyypillisesti Manner-Suomessa näkee.
Päivän viimeisenä kohteena oli komean näköiset kalliot pohjoisessa Havsviddenissä. Paikka itseasiassa paljastui jonkin sortin lomakyläksi helikopterikenttineen mutta emme antaneet sen häiritä vaan kipaisimme kameroiden kanssa ihastelemaan maisemia. Täällä kallioista näki hyvin maankohoamisen vaikutuksen ja kallioissa oli paljon poimuttumista ja pieniä rotkoja tai halkeamia. Todella upea kallioranta.
Saltvikin viikinkimarkkinat
Markkina-aluetta
Muutaman vuoden arpomisen jälkeen saimme lopultakin aikaiseksi lähteä katsastamaan Ahvenanmaan Saltvikissä järjestettävät vuosittaiset viikinkimarkkinat. Mikäs sen osuvampaa, kuin sattua paikalle tapahtuman 20. juhlavuotena.
Markkinat olisivat auenneet kaikkina kolmena päivänä jo kello 12 mutta päädyimme menemään vasta kello 15 tienoilla lauantaina, sillä Ahvenanmaatakin koetelleessa paahteessa olisi luvassa pitkä ilta, iltaohjelman huipentuessa vasta kello 23 alkavassa tulishowssa.
Markkinapaikkana toimi upea viikinkikylä hirsivarustuksineen ja pitkätaloineen. Muutamia muitakin rakennuksia alueella oli. Suoraan portista saavuttiin heti markkinoiden myynti- ja ravintola-alueelle. Myyjien kojuja oli useamassa rivissä ja niitä jatkui pitkälle toiseen päähän aluetta. Sekaan oli sopivasti ripoteltu myös elävöittäjien telttoja, varsinaisen telttakylän ollessa alueen toisella laidalla sekä perällä. Nähtävää siis riitti vähän joka paikassa.
Myyjiä oli paljon Suomesta, Ruotsista, Saksasta, Balttiasta ja varmaan vielä jostain muualtakin. Suurin hämmästys itselleni oli myyjien valikoiman erilaisuus verrattuna Manner-Suomen tapahtumien myyjiin. Valikoima elävöittäjän näkökulmasta oli mielettömän runsas. Villakankaita löytyi ties kuinka monelta myyjältä (Manner-Suomessa 80% varmuudella et näe kangaskauppiasta). Nahkaa löytyi samaten useista eri kojuista. Lankoja, runsas valikoima lautanauhoja, lasihelmiä löytyi uskomattomat määrät. Tässä on selvästi tapahtuma, jonne kannattaa suunnata, jos suunnitelmissa on tehdä autenttista muinaispukua. Rihkama- ja fantasiakrääsän myyjät käytännössä loistivat poissaolollaan.
Olimme myös ostaneet liput “Historialliseen iltaan”, josta löytyi hämmentävän vähän ennakkotietoa netistä Suomeksi, Ruotsiksi tai Englanniksi. Avataanpa nyt sitten samaa pähkäileville mitä se käytännössä tarkoitti.
Etukäteen maksetut liput noudettiin Ålands Bankenin toimistosta Nygattanilta Marianhaminassa. Täältä sai sekä pääsylippukkeen, että bussiliput, jos moisille on tarvetta.
Paikan päällä sisäänpääsy markkina-alueelle tapahtuu korttia näyttämällä ja siitä leimataan kohta “Entry”. Periaatteessa sisäänpääsy kai olisi vasta kello 18 mutta ainakin nyt asiasta joustettiin.
Iltapakettiin kuuluu tervetuliaismalja, jonka saa käydä nauttimassa pääportilla. Juomavaihtoehtoina taisi olla kolme eri valintaa alkoholilla ja ilman. Lisäksi pakettiin kuuluu myös ruoka, yhdellä ruokajuomalla, jälkiruualla sekä kahvilla/teellä. Tämä sitten olikin mielenkiintoisempi osio.
Ruuan saa tapahtuma-alueen portin oikealle puolelle jäävästä ravintolasta. Kortin kanssa jonotetaan ensin rahastuskassalle, jossa kortista sutataan haluamasi valinnat (esim. ruoka ja juoma). Juoman saat käteen ja ruuan sijasta saat kävyn. No mitä hemmettiä? Tämä käpy kiikutetaan viereiselle tiskille, jossa sitten sitä vastaan sai valita possua, kanaa, kalaa vai kasvista. Tämä sama toistettiin jälkiruuan ja teen kanssa. Tällä kertaa käpy vain vaihdettiin kahteen lettuun. Kätevää.
Kokonaisuudessaan iltapaketti siis on hieman edullisempi tapa ruokailla tapahtumassa. Ihan mukava vaihtoehto. Se, mikä jäi nettisivuilta epäselväksi, oli mainostettu iltaohjelma. Erillistä iltaohjelmaa siis ei ollut järjestetty paketin ostajille vaan sillä tarkoitettiin koko illan tapahtuvaa muuta yleisohjelmaa. Bändit soittelivat alueella ja venäläinen Idisi Band esiintyi ravintolan edustalla kahdesti.
Ilta itsessään huipentui näyttävään tulishowhun. Harmi, ettei tähän vuodenaikaan ole vielä kovin hämärää. Se olisi tuonut vielä lisää näyttävyyttä jo nytkin upeaan esitykseen. Hämmentävää, mitä kaikkea sitä voikaan palavana pyöritellä ja heilutella. Ja millä kaikilla ruumiinosilla niitä voikin sammutella. Enkä nyt puhu tulennielemisestä.
Kaiken kaikkiaan tapahtuma miljöineen oli erinomainen ja aikaisemmin mainittu kauppiaiden tuotevalikoima oli aivan huikea. Tämä tapahtuma menee vakavaan harkintaan tulevinakin vuosina.
Kastelholman linna
Toinen päivä alkoi vielä helteisempänä, jos se nyt ylipäätään oli enää mahdollista. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui aikanaan Ahvenanmaan isoimpana rakennuksenakin tunnettu Bomarsundin linnanraunio, joka tuhottiin Oolannin sodassa vuonna 1854. Nyt jäljellä onkin enää yksittäisiä graniittisia muurin kappaleita ja neljän linnantornin rauniot entisestä puoliympyrän muotoisesta päälinnasta, jonka senkin halkaisija oli hämmästyttävät 290 metriä. Sen ympärille oli tarkoitus rakentaa vielä kilometrin halkaisijaltaan oleva puolustusmuuri mutta sitä ei koskaan ehditty toteuttamaan, kuin osittain. Päälinnassa oli aikanaan 246 huonetta ja siellä palveli 2000 venäläistä sotilasta ja 115-119 tykkiä.
Päälinnan ympäriltä löytyy vielä lisäksi 4,5 kilometriä pitkä reitti, jonka varrella on runsaasti linnoituksen jäänteitä. Tämä jäi kiertämättä, sillä jo pelkästään päälinnassa oli pahkaduttavan kuuma. Mainitsinko jo helteen?
Päivä jatkui linnateemaisesti, sillä vuorossa oli Ahvenanmaan entinen hallintopaikka, Kastelholman linna. Täältä on aikanaan väliaikaisesti hallittu jopa koko Ruotsi-Suomea. Linnan rakentaminen alkoi 1300-luvulla puolustuslinnoitukseksi. Kastelholma toimi Ahvenanmaan hallintokeskuksena aina vuoteen 1634 asti, jolloin Ahvenanmaa liitettiin Turun lääniin. Tässä kohtaa linna pääsi rapistumaan nopeasti huonoon kuntoon ja vuonna 1745 se koki useimmille keskiaikaisille linnoille tutun kohtalon – tulipalon. Linnassa on ollut Kuuretornissa vankina myös Ruotsin kuningas Eerik XIV, jota oli käsketty säilyttää “vangittuna mutta kuitenkin asianmukaisessa ja kuninkaalliselle soveliaassa säilössä”. Tämä voitaneen tulkita monella tapaa, sillä Eerik XIV itse kirjoittaa olleensa vangittuna “pimeässä arestihuoneessa”, josta löytyy kuva oheisesta galleriasta.
Seuraavana pysähdyspaikkana oli Kastelholman linnan vieressä sijaitseva Jans Karlsgårdenin ulkoilmamuseo. Alue on vanha maatalonpihaseutu, jossa on kaikkea vanhoista riihistä tuulimyllyihin. Oma huomioni kiinnittyi alueella olleisiin ruokokattoisiin rakennuksiin. Tämä jo kivikaudella tunnettu rakennusmenetelmä oli näköjään saanut täällä jatkoa.
Matkan varrelta löytyi taas yksi keskiaikainen kirkko, tällä kertaa vuorostaan Sundin Johannes Kastajan kirkko. Kirkko itsessään on rakennettu 1200-luvun lopulla tai viimeistään 1310-vuoteen mennessä. Kirkon seiniä koristavat seinämaalaukset ovat 1300-luvun alusta ja kirkkosalin pilareiden välissä oleva isokokoinen Krusifiksi on valmistettu Ruotsissa 1250 ja 1275 -vuosien välillä.
Tässä kohtaa pysähdyttiin hieman erikoisesti kallion päälle sijoitetussa kahvilassa, Uffe På Bergetissä. Paikanpäältä avautui upeat maisemat Fjärsundetin lahteen ja sen vesistöihin. Eikä myöskään paikan suosituksissa mainituissa pannukakuissa ollut moitittavaa. Kyllä taas kelpasi nauttia kermavaahdon ja luumuhillon kera. Samalla tuli tutustuttua ahvenanmaalaisiin limonadeihin. Täällä olisi ollut myös maksullinen näköalatorni mutta tässä helteessä ajatus niin monen kerroksen kiipeämisestä tuntui lähinnä lämpöhalvauksen tavoittelulta.
Tästäpä sitten päästäänkin itse viikinkimarkkinoihin, joista lisää seuraavassa postauksessa.
