Kuvia vähän sieltä ja täältä

Noniin, kotiutumisen jälkeen on ollut aikaa istahtaa taas tietokoneenkin ääreen ja on kerennyt näyttämään seitsemälle muistikortilliselle kaikennäköisiä kuvautuksia hieman Lightroomiakin. Allekirjoittaneen otoksiin pääsee tutustumaan osoitteessa: http://www.jarijuutilainen.fi/albumi/index.php?cat=11

Harri Haukan ottamiin otoksiin pääset tekemään tuttavuutta osoitteessa: http://www.kassiopeia.net/kotisivut/harri/galleria/thumbnails.php?album=50

Harri on näköjään ollut ahkerana ja lisännyt jo joitakin otoksia itse ylikulusta myös Kassiopeian galleriaan: http://galleria.kassiopeia.net/thumbnails.php?album=173

Suomessa jälleen

Nyt on reissu heitetty ja auto pitäisi aamulla palauttaa takaisin vuokraamoon. Varsin mukava peli oli Skoda Octavian farmariversio ajella. Hieno reissu. Kiitoksia kaikille syyllisille! Harrillekin jäi vielä kymmenen sormea. Ihme kyllä.

Nyt alkavan viikon aikana tulee vielä yksi blogimerkintä tähän reissuun liittyen, kun ilmoitellaan vielä mistä reissukuvia ja Venuksen ylikulun kuvia pääsee katselemaan. Sen jälkeen blogi upotetaan taas toistaiseksi naftaliiniin odottamaan seuraavaa auringonpimennystä, joka harmittavasti ei ole tämän marraskuun pimennys australiassa. Noh, aina ei voi voittaa työaikataulujen kanssa.

Eli kannattaa ensiviikolla vilkuilla vielä kuvatuksia. Sen jälkeen ei varmaan kannata kauhean ahkerasti hakata päivitysnappia ennenkuin taas huudellaan tämän olemassaolosta.

Räntää vaakatasossa

Paluumatka Altasta starttasi aamulla. Keli näytti positiivisen aurinkoiselle. Kuinka väärässä matkailija voi ollakaan. Ajeltuamme hetken aikaa vuoristossa/tuntureissa/mitä nuo ikinä olivatkaan sääolot muuttuivat täysin. Lämpötila tippui jonnekin 0,0 ja 0,5 celsiusasteen välille ja räntää sekä lunta satoi vaakasuorassa. Välillä tuli vettäkin ihan kiitettävää tahtia. Varsin mainiot keliolosuhteet siis testata vuokra-auton tuliteriä kesärenkaita ja kaikkia fysiikanlait kumovia automaattisia luistonestoja. Tiellä pysyttiin eikä varmaan kauhean montaa poroakaan jäänyt alle.

Suomenpuolella sitten kelit olivatkin jo edes etäisesti kesäisempiä – vettä tuli kaatamalla. Normikesä. Käytiinpähän sitten ohiajaessa kääntymässä Levitunturin huipullakin. Ihan kivat maisemat sieltäkin näkyi.

Nyt ollaan sitten reissun viimeisessä etapissa. Jälleen kerran Sodankylässä. Mökki sentään vaihtui – kahden mökin päähän viimemajoituksesta. Aamulla sitten aikainen startti kohti Varkautta, jossa retkikuntamme hajaantuu taas ympäri Etelä-Suomea. Seuraavaksi sitten toukokuussa 2016 Merkuriuksen ylikulkua katsomaan? Siinäpä hyvä syy suunnata vaikkapa Portugaliin?

Päivitys: Lisätäänpäs vielä tuo Merkuriuksen ylikulun näkvyyskartta.

Eli tuollaiset alueet ovat potentiaaliset 9.5.2016.

Muinaisturskan jäljillä

Norskit ja 6000 vuotta vanhat kalliomaalaukset. Mikäpäs muu siellä kivessä komeilisi kuin turskan kuva. No okei, oli siellä myös poroja, hirviä, karhuja, veneitä ja ties mitä. Muutama tipunenkin, joita mukaan annettu opaslappunen väitti hanhiksi vaikka olimme satavarmoja niiden olevan kuvien perusteella strutseja tai dodoja. Seurueemme oli kasvaa viiteen, kun matkaamme innostui hetkeksi lähtemään kalliomalaauksilla asuva kissa, joka oli jo yhdelle seurueemme jäsenistä ennalta tuttu kolmen vuoden takaa. Sitkeä mirri.

Kävimme testaamassa myös netissä kovasti kehutun Altalaisen ravintolan, Alfa Omegan. Varsin maineensa veroinen paikka kyseessä. Kannattaa kokeilla, jos tänne joskus eksyy.

Mielenkiintoinen huomio tästä kylästä, kaupungista tai mikä tämä nyt sitten onkaan, että tämä on suomenkielistä aluetta. Enemmän välillä tuntui keskustassa kuulevan varsin erikoisella aksentilla väännettyä suomea kuin norjaa. Huhujen mukaan tuolle kielelle on joku virallinen nimityskin olemassa mutta se nyt ei tähän hätään ole tiedossa.

Ainiin, tulihan meille vastaan hirviäkin. Nämä tosin olivat täytettyjä ja matkalla rakenteilla olevaan näyttelyyn.

Tulipahan kalliomaalauksilla bongattua 22-asteen halokin. Kuvassa oleva peukku ei ole tyypillinen valokuvamoka vaan edes hieman blokkaamassa kirkasta aurinkoa.

Saukko, valas, laivoja ja Altassa ollaan

Tänään tulikin sitten bongattua taas villinä pulikoiva saukko. Matkallamme kohti etelää kävimme Honningsvågissa vielä syömässä, jossa bongattiin valas. Tällä kertaa siis lautasella. Mielenkiintoinen makuelämys. Honningsvågissa päästiin tekemään muitakin bongauksia, kun satamaan saatui surullisen kuuluisan italialaisristeilijän sisarusalus Costa Pacificia. Hetkeä myöhemmin perässä ajoi vuonoon tällä seudulla suorastaan legendaarinen Hurtigruten.

Matka jatkui vuoriston yli kohti Altaa ja olipas ihanaa ajella kesärenkailla, kun räntää satoi vaakasuorassa. Terkkuja autovuokraamolle – ensikerran kitkat kiitos. Kohta sitten lähdetään tutkimaan Altan keskustaa ja ympäristöä.

Yläpuolella vähemmän kenossa oleva italiaanoristeilijä. Alapuolella legendaarinen Hurtigruten.

Vuorikiipeilyä Kirkeportenissa

Vaikka eilen olikin lepopäivä kuvausyön jäljiltä, päätimme lähteä katsomaan paikallista nähtävyyttä, eli valtavan kokoista kivikaarta. Tai siis reikää kalliossa. Kiipeilimme sitten lähemmäs 1,5h 121 metrin korkeuteen todella vaikeakulkuisessa maastossa, jossa jykkiä nousuja ja laskuja oli valtavasti. Parempikuntoinen ehkä saattaisi kutsua tuota nyppylää isoksi tunturiksi mutta kyllä se lähinnä vuorikiipeilyltä tuntui. Palattuamme majapaikkaan vilkaisimme ko. paikan mainosta, jossa luvattiin “20 minuutin kävelylenkki helpossa maastossa”. Ilmeisesti tämäkin sitten lienee suhteellista, jos tuo on norskien mielestä helppokulkuinen maasto. Oli se aivan taatusti helpompaa kuin Himalajan ylitys.

Mutta tulipahan sitten samalla nähtyä kalliossa olevan reiän lisäksi (tai siis sen reiän tekee ilmeisesti ihmeelliseksi se, että joskus aamuyöllä auringon pitäisi paistaa sen läpi) Nordkapp hieman eri suunnasta. Ylikulkupäivän aamunanahan kävimme siellä päällä tepastelemassa.

Ohessa vielä kuvakin, kun nyt niitä eilen jaksoi sohvalla lökötellessään varmuuskopioida koneelle:

Kuten kuvasta voi todeta – siellä ihan oikeasti “hieman” tuuli.

Tuossa sitten se Kirkeporten ja Nordkapp yhteiskuvassa.

5h 40min! Sitten tuli niitä ikäviä vesihöyrylauttoja taivaalle

Ihan alkuun pahoitteluni, että viimeinen tilannepäivitys tulee ikävällä viiveellä mutta juuri sillä hetkellä kun aloin näpyttelemään tätä tuolla hyytävässä jäämerentuulessa päätti Nokialaisen akku hyytyä ja se sitten jäi postaamatta. Kyllä ne osaakin aina strategisella hetkellä sammua.

Nyt on kuutisen tuntia unta takana ja kännykkäkin laturin perässä. Mutta itse asiaan: Venuksen ylikulkua saimme kuvattua aika tarkalleen 5h 40min, jonka jälkeen koko pohjois- ja itä-taivaan peitti paksu pilvilautta. Vettäkin satoi paluumatkalla Nordkappiin. Kuvia kennolle tarttui noin 600-700, joten niiden editoimiseen menee jokunen päivä ensiviikon alussa, kunhan pääsee sellaisen tietokoneen ääreen, jolla edes saa auki 20MB RAW -kuvatuksen. Tämä miniläppäri siihen ei oikein taivu.

Ylen toimittajankin soitto ajoittui sopivasti muutama minuutti auringon pilviverhoon katoamisen jälkeen, joten ei ainakaan päästy olemaan yltiöoptimistisia viimeisen tunnin havaintomahdollisuuksista.

Yhtään kuvaa en ole vielä selannut mutta voin 95% varmuudella todeta, että ensimmäisen kontaktin määrittäminen kuvistamme tulee olemaan täysin mahdotonta – aurinko yksinkertaisesti oli niin matalalla, että paksun ilmakeähän aiheuttama väreily sai kuvan värisemään niin pahasti ruudulla (jos jonkinlaista vertausta yrittää värilystä vääntää, niin auringon halkaisija oli ruudulla jotain 18cm luokkaa ja väreilyn aiheuttama reunan aaltoilun “kuopat” olivat lähemmäs sentin luokkaa – auringon noustessa väreilyn aiheuttamat “kuopat” rauhottuivat muutamaan millimetriin.) Samaten nouseva aurinko oli ilmakehän vaikutuksesta varsin hauskan näköisesti litistynyt. Ei siis tutun pyöreä. Tämäkin korjautui kun aurinko sai yön mittaan lisää korkeutta. Sen sijaan toinen kontakti taisi ruudulle tallentua. Ja jonkinnäköinen black drop -efektikin saatiin talteen, kun ylivalotin auringon koronnaa esiin.

Mielenkiintoisena havaintona tuli tehtyä myös auringon valon heijastuminen h-alfan aallonpituudella vesihöyrystä tai pilvistä, sillä saimme pari lähinnä taiteellisesti näyttävää kuvaa, joissa aurinko venuksineen näytti olevan lähinnä liekkimeren keskellä. Aika veikeä sattuma.

Varsinaisesta fyysisestä suorituksesta todettakoon, että ei muuten ollut herkkua. Vaikka päällä oli useita kerroksia vaatteita viimeisteltynä fleecekerroksilla ja kuorihousuilla – takeilla, niin allekirjoittanut reilun kuuden tunnin istuntamaratoniin aikana välillä tärisi kylmästä ja kuten aikaisemmassa postauksessani mainitsinkin, niin sormet olivat aivan kohmeessa hanskoista huolimatta. Toinen vähemmän nautinnollinen seikka oli niskassa painava useamman kilon painoinen pimennyshuppu (katso “harjoitusleirin” kuvat aikaisemmista postauksista), jotta läppärin ruudulta näkisi mitä on tekemässä. Noh, eipähän tule enää toisten havaittua Venuksen ylikulkua jäämeren rannalla. Tosin eipä se 2004 vuodenkaan ylikulku kauhean herkkua ollut, kun istuimme silloin lähinnä saunaa muistuttavissa olosuhteissa vastaavassa touhussa Härkämäen Observatoriolla.

Päälimmäisenä on kuitenkin iloiset tunnelmat retkikunnassa – nyt on molemmat Venuksen ylikulut nähty ja kivoja kuvia asiasta saatu. Se on erittäin paljon enemmän, kuin mitä viimeviikolla uskalsimme edes toivoa. Tosin yr.no:n surkeita sääennustuksia puolustaakseni täytyy mainita Norjan meteorologien olevan parhaillaan lakossa ja sääennusteet ovat täysin automaattisia tietokoneen luomia ennustuksia, ilman että ihminen niitä korjailee parhaimmaksi kokemaansa suuntaan.

Venukseen mitenkään liittymättä tuossa mökin ikkunan vieressä seisoo juuri poroja. Täytyypä mennä kuvailemaan. Huomenna sitten Altaan – jos mobiilikaistassa saldoa riittää niin palataan asiaan taas Altan kalliomaalauksien äärestä!

Kaksi tuntia jäljellä!

Ylikulku jatkuu edelleen ja viimeiset kaksi tuntia ovat alkamassa viiden minuutin kuluessa. Kelissä ei ole juuri muutoksia tapahtunut – aurinkopaistaa ja taustalla lipuu pilvipeitettä mutta nyt alkaa jo kovasti näyttämään sille, että pilvet eivät aurinkoa onnistu saavuttamaan vielä hetkeen. Toiveet koko ylikulun näkymisestä alkavat vähitellen heräämään mutta toisaalta – parissa tunnissa pilvisyystilanne voi muuttua dramaattisesti. Ai että menee jännäksi!

Puolivälissä mennään!

Noniin, 3h 20min on nyt takana ja toiset vielä edessä.

Taivaanrannasta nousee jonkinlaista pilviharsoa mutta ainakaan toistaiseksi se ei uhkaa kuvaamista. Tuolta kaueamman vuoren takaa tosin näyttäisi nousevan jotain paksumpaakin pilveä mutta toivotaan auringon ehtivän liikkuvan alta pois. Mutta joka tapauksessa kaikki odotukset on jo ylitetty ja voitonpuolella ollaan tämänkin ylikulun näkemisessä!

Kuvaukset jatkuvat edelleen

Taivas on edelleen pilvetön. Ylemmäs nousevan auringon ansiosta lämpötilakin alkaa pikku hiljaa kohota ja siten kuvaajakin sulaa kohmeestaan. Ihan mukavaa vaihtelua, kun sormet alkavat taas taipua.