Meteoriittien laputtamista

Lupaavasti alkaneen vuodenvaihteen jälkeen pilvisyystilanne näyttää taas yhtä synkälle, kuin mitä se on tehnyt jo koko syksyn ja talven. Pilvisten iltojen ratoksi tuli sitten laputeltua viimeisimmät meteoriittihankinnat ja siirreltyä niitä käytännöllisempiin rasioihin.

P1020157

Tässä nyt ensiksi otetaan halkaistu ja pinnaltaan etsattu Agoudal pois vanhasta rasiastaan. Kun käsitellään rautameteoriitteja ja varsinkin sellaisia rautameteoriittejä, joiden pinta on happokäsitelty (etsattu), on oleellista muistaa käyttää hanskoja. Sormista tarttuva rasva ja epäpuhtaudet saavat käsitellyt pinnat ruostumaan hyvin herkästi.

P1020159

Seuraavaksi sitten lisätään rasian pohjalle kosteutta poistavaa silicageeliä. Tämäkin luonnollisesti estämään meteoriitin ruostumista.

P1020163

Meteoriitti ja nimilappu paikalleen rasiaan.

P1020166

Lopuksi vielä teppaisin rasian reunat kiinni huolellisesti, jotta sekin auttaisi edes hieman pitämään kosteutta poissa.

P1020167

Tässä tehdään samaa operaatiota kivirautameteoriitille. Kyseessä on mesosideriitiksi luokiteltu Bondoc.

NWA 8171 -meteoriitti

Pilvisyys ei vain tunnu loppuvan, joten jatketaan taas meteoriittikokoelmani näytteiden esittelyä. Vuorossa tällä kertaa on mars-meteoriitti, joka edustaa niiden uusinta pääluokkaa, eli basalttisia brekkioita.

NWA 8171 -mars-meteoriitti

NWA 8171 -mars-meteoriitti

Virallinen nimi: NWA 8171
Sijainti: North West Africa
Löydetty massa: 81,9 g
Nähty putoaminen: Ei
Pudonnut:
Löydetty: 2013
Luokitus: Akondriitti (Mars-meteoriitti, basalttinen brekkia)
Massa: 34 mg

NWA 8171 on kuuluu mars-meteoriittien uusimpaan luokkaan, basalttisiin brekkioihin. Uusi luokka otettiin käyttöön tammikuussa 2013.

Meteoriitti muistuttaa hyvin läheisesti kuuluisaa “Black Beauty” [Musta kaunokainen] -lisänimellä tunnettua NWA 7034 -meteoriittia, joka on basalttisten brekkioiden prototyyppi. Meteoriitista onkin annettu jo suositus parittaa se Black Beautyyn, joka tarkoittaisi niiden olevan osa samaa putoamista.

Basalttiset brekkiat ovat lähtöisin Marsin kuoresta ja ne sisältävät merkittävästi enemmän vettä kuin yksikään aiemmin löydetyistä mars-meteoriiteista. Meteoriitin sisältämän runsaan veden arvellaan olevan peräisin Marsin meristä. Meteoriitti on irronnut Marsin ylänköalueilta ja sen uskotaan olevan hyvin tyypillinen Marsin kivi.

NWA 7034 on myös toiseksi vanhin löydetty mars-meteoriitti ja iäksi sille on määritetty noin kaksi miljardia vuotta. Tosin uusimpien tutkimusten mukaan meteoriitin arvellaan olevan jopa yli kaksi kertaa aiemmin luultua vanhempi – uudeksi ikäarvioksi on annettu 4,4 miljardia vuotta, joka tekisi siitä vanhimman tunnetun mars-meteoriitin. Tämä tarkottaisi sen muodostuneen marskuoren aikaisimmissa syntyvaiheissa. Meteoriitin uusi ikämääritys perustuu siitä löytyneisiin zirkoneihin. Marsista se on sinkoutunut avaruuteen noin viisi miljoonaa vuotta sitten.

St. Michel -meteoriitti

Hirmuisissa lukemissa pyörivä ilmankosteus ei oikein houkuttele edes yrittämään syväntaivaan kuvaamista onnettoman läpinäkyvyyden vuoksi, joten jatketaan nyt meteoriittikokoelman esittelyä.

Tämä yksilö on kokoelmani ehdoton helmi ja se edustaa kivimeteoriittejä ja niiden aliluokkaa kondriitteja. Tarkemmin luokiteltuna se on tyyppiä L6, eli tavallinen kondriitti. Kyseessä on suomalainen meteoriitti!

St. Michel -meteoriitti

St. Michel -meteoriitti

Virallinen nimi: St. Michel
Sijainti: Mikkeli, Suomi
Löydetty massa: 17 kg
Nähty putoaminen: Kyllä
Pudonnut: 12.7.1910, kello 19:25
Löydetty: 1910
Luokitus: Akondriitti (L6)
Massa: 23,52 g

Lähes auringonkirkkauksien tulipallo lensi Kaakkois-Suomen taivaalla 1910. Tulipallo tuli etelästä ja lensi kohti pohjoista, samalla hajoten kahteen palaseen. Tulipallon kadottua, eli meteoriitin siirryttyä pimeälentoon kuului kaksi kovaa pamausta ja ukkosmaista jyrinää.

Noin 6,8 kilogramman painoinen kivi tippui 200 metrin päähän maanviljelijä Daniel Honkasen seurueesta. Pellon laitaan oli ilmestynyt puolimetriä syvä kuoppa, jonka pohjalta meteoriitti löytyi.

Toinen, 9,6 kilon painoisena hieman isompi kivi löydettiin kahden kilometrin päästä.

Maaperä alueella oli kovaa soramaata, joka hajotti molemmat kivet niiden iskeytyessä pieniksi palasiksi. Kivet olivat erkaantuneet toisistaan jo ilmakehässä, sillä molemmat olivat sulamiskuoren peitossa.

St. Michel on erittäin kaunis ja sitä kautta hyvin tunnettu meteoriitti, johtuen sen voimakkaasta breksioitumisesta, eli kivi näyttää sille kuin se olisi liimattu yhteen useista kivistä. Lisäksi siinä erottuu tummia shokkijuovia. St. Michel luokitellaankin usein historialliseksi meteoriitiksi, juurikin kauneutensa vuoksi.

Tatahouine-meteoriitti

Palataan taas kivimeteoriitteihin ja niiden akondriittien aliluokkaan. Tämä meteoriitti edustaa HED-ryhmästä viimeistä kirjainta, eli Diogeniittejä. Tämä oliivin vihreä kivi on lähtöisin asteroidi (4) Vestan syvemmistä kerroksista tai (4) Vestan kaltaiselta asteroidilta.

Tatahouine-meteoriitti

Tatahouine-meteoriitti

Virallinen nimi: Tatahouine
Sijainti: Tatawin, Tunisia
Löydetty massa: >12 kg
Nähty putoaminen: Kyllä
Pudonnut: 01:30, 27.6.1931
Löydetty: 1931
Luokitus: Akondriitti, Diogeniitti
Massa: 3,26 g

Pudotessaan Tatahouine sirpaloitui tuhansiksi pieniksi palasiksi ja tämä 3,26 gramman painoinen yksilö edustaa hyvin keskiverto Tatahouinen kappaletta. Joitakin isompiakin yksilöitä meteoriitista on löydetty ja niitä on ainakin Pariisin Museum d’Histoire Naturellessa.

Tatahouine-meteoriitti on oliivin vihreää kiveä, jossa näkyy pari millimetriä paksuja mustia shokkiviivoja. Nämä tummentumat ovat syntyneet toisen kappaleen iskeytyessä Vesta-asteroidiin ja törmäyksen seurauksena kiviaineista on sinkoutunut avaruuteen.

Koska kyseessä on kuitenkin melkoisen tuore putoaminen, on tämäkin meteoriitti ollut aktiivisen tutkimuksen alla, koska 80 vuotta terralisaatiota on suhteellisen lyhyt aika verrattuna useita tuhansia vuotta vanhoihin meteoriitteihin. Maapallon ilmasto ja eläimistö ei siis ole ehtinyt Saharan kuivassa autiomaassa kontaminoimaan meteoriittia vielä kovin pahasti. Alunperin uutisotsikoihin nousi 1996 tutkijoiden väite bakteerien fossiileista meteoriiteissa, jolloin Tatahouine yhdessä Etelämantereelta löydetyn mars-meteoriitti ALH84001:n kanssa nousi kuumaksi tutkimuskohteeksi.

Tatahouine muodostuu lähinnä vihreästä orthopyrokseenistä, jossa on nanometrisiä sauvamaisia muotoja. Näistä 80 nanometriä halkaisijaltaan olevista “sauvoista” on löydetty hiiltä, happea, typpeä, natriumia, kaliumia ja jäämiä fosforista ja rikistä. NASAn 1996 vuoden kiistanalainen tutkimus on saanut aikaiseksi kiivaan väittelyn siitä, ovatko nämä sauvamaiset muodot 4 miljardia vuotta vanhoja bakteerien fossiileja vaiko epäorgaanista alkuperää. Sauvoissa esiintyy kaikkia viittä biogeenisten, eli eloperäisten fossiilien piirteitä, mutta merkittävän eron puuttuminen meteoriitin ja sitä ympäröivän maaperän karbonaattien sisältämän hiilen isotooppien välillä kyseenalaistaa koko hypoteesin niiden maan ulkopuolisesta alkuperästä. Kuitenkin näiden sauvojen muodostuminen on edelleen mysteeri ja niiden linkittäminen biogeenisiin prosesseihin on edelleen tutkimuksen alla.

Tatahouinella on ollut merkitystä myös viihteessä. Star Wars -elokuvat luonut George Lucas nimesi ensimmäisen elokuvatrilogiansa päähahmon, Luke Skywalkerin, aavikkoisen kotiplaneetan meteoriitin innoittamana Tatooineksi.

Edelliset:
Agoudal / Imilchil -meteoriitti (Rautameteoriitti, heksahedriitti, IIAB)
Sikhote-Alin-meteoriitti (Rautameteoriitti, oktahedriitti, IIAB)
Muonionalusta-meteoriitti (Rautameteoriitti, oktahedriitti, IVA Of)
NWA 1664 -meteoriitti (Kivimeteoriitti, akondriitti, , howardiitti)
Nakhla-meteoriitti (Kivimeteoriitti, akondriitti, mars-meteoriitti, nakhliitti)
Tissint-meteoriitti (Kivimeteoriitti, akondriitti, mars-meteoriitti, shergottiitti)
NWA 4483 (Kivimeteoriitti, akondriitti, kuu-meteoriitti)
Chelyabinsk (Kivimeteoriitti, kondriitti, LL5)

Agoudal (Imilchil) -meteoriitti

Edelleen jatketaan rautameteoriiteilla ja edellisen rautamöhkäleen kaltaisesti IIAB -luokan edustajalla. Tämä vain on puhdistamaton, luonnon armoilla ollut yksilö, joten sen pintakerros on ruosteessa. Kyseessä on kokonainen yksilö, joka edustaa heksahedriittejä.

Agoudal

Virallinen nimi: Agoudal
Sijainti: Agoudal, High Atlas -vuoret, Marokko
Löydetty massa: >1000 kg
Nähty putoaminen: Ei
Pudonnut: Noin 40 000 vuotta sitten
Löydetty: 2000
Luokitus: Heksahedriitti (IIAB)
Massa: 13,7 g

Agoudal-meteoriittia näkyy välillä myynnissä myös nimellä Imilchil, sillä kyseessä on lähekkäiset kaupungit Marokkossa. Meteoriitin virallinen nimi kuitenkin on Agoudal.

Alunperin meteoriitista löydettiin kaksi palaa jo vuonna 2000, jolloin palat myytiin turisteille. Syyskuussa 2011 toinen rautapaloista myytiin edelleen Marokkolaiselle meteoriittikauppiaalle, joka tunnisti kyseessä olevan rautameteoriitin. Varmistuksen uudesta heksahedriittimeteoriitista teki tohtori Ibhi. Tämä johtikin loppuvuodesta 2012 innokkaaseen etsijäryntäykseen, josta tämäkin palanen on peräisin. Kyseessä on siis melko tuore löydös. Suurin osa löydöksistä on pieni yksittäisiä meteoriitteja ja suurin löydetty pala päämassaa on 192 kilogrammaa.

2013 vuonna Ferraran yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan tämä meteoriitti on maahan iskeytyessään tehnyt 40 000 vuotta sitten 95 metriä syvän kraaterin, joka tunnetaan nykyisin Isli-järvenä. Toisen tähän pohjautuvan tutkimuksen mukaan kraatereita on löydetty lisää jopa 22 kilometrin päästä Isli-järvestä, joten tämä perusteella meteoriitti on räjähtänyt ilmassa tuhansiksi sirpaleiksi. Kaiken kaikkiaan meteoriitin osia on löydetty yli 38 kilometriä pitkältä alueelta. Ja vielä kolmas tutkimus linkittää Isli ja Tislit -järvet toisiinsa, jotka molemmat ovat syntyneet saman meteoriitin hajoamisessa. Päämassat ovat arviolta olleet 70 ja 50 metriset rautajärkäleet, jotka synnyttivät kaksi pisaran muotoista järveä.

Järviin liittyy myös paikallinen legenda, jonka kunniaksi vietetään edelleen vuosittaista Betrothalin festivaalia Imilchillin kylässä. Juhlamenoihin kuuluu paikallisissa heimoissa naimisiin meneminen, sillä legenda muistuttaa hyvin paljon Romeo ja Julia -tarinaa. Tarinan mukaan kaksi eri heimon jäsentä rakastuivat mutta eivät saaneet eri heimojen edustajina mennä naimisiin. Tästä aiheutuneen surun repiminä rakastavaiset itkivät itsensä hengiltä ja heidän kyyneleistään syntyi vuorille kaksi pisaran muotoista järveä: Isli ja Tislit.

Heksahedriittinä meteoriitti on tunnistettavissa siinä esiintyvistä Neumannin viivoista ja nikkelipitoisuudesta. Agoudalin kemiallinen jakauma onkin: Ni 5,5 %, Co 4,1 mg/g, Ga 58 µg/g, Ir < 0,04 µg/g ja Au ~1 µg/g. Edelliset: - Sikhote-Alin-meteoriitti (Rautameteoriitti, oktahedriitti, IIAB)
Muonionalusta-meteoriitti (Rautameteoriitti, oktahedriitti, IVA Of)
NWA 1664 -meteoriitti (Kivimeteoriitti, akondriitti, , howardiitti)
Nakhla-meteoriitti (Kivimeteoriitti, akondriitti, mars-meteoriitti, nakhliitti)
Tissint-meteoriitti (Kivimeteoriitti, akondriitti, mars-meteoriitti, shergottiitti)
NWA 4483 (Kivimeteoriitti, akondriitti, kuu-meteoriitti)
Chelyabinsk (Kivimeteoriitti, kondriitti, LL5)

Sikhote-Alin-meteoriitti

Jatketaan rautameteoriiteilla ja myöskin niiden alaluokkaa oktahedriittejä. Kemialliselta jaoltaan tämä meteoriitti kuuluu luokkaan IIAB.

Tämä rautameteoriitti on käytännössä jokaisen kokoelman kulmakivi, sillä se on oppikirjaesimerkki siitä, miltä rautameteoriitti näyttää. Tämä yksilö on kokonainen kivi, kauniilla ehjällä sulamiskuorella. Eli se on todennäköisesti hajonnut irti päämassasta sen osuessa ilmakehään.

Sikhote-Alin-meteoriitti

Sikhote-Alin-meteoriitti

Virallinen nimi: Sikhote-Alin
Sijainti: Sikhote-Alin-vuoret, Siperia, Neuvostoliitto
Löydetty massa: >28 tonnia
Nähty putoaminen: Kyllä
Pudonnut: 12.2.1947, kello 10:38
Löydetty: 1947
Luokitus: Karkea Oktahedriitti (IIAB)
Massa: 11,8 g

Silminnäkijähavaintojen mukaan meteoriitti tuli pohjoisesta, noin 15 astetta koiliseen ja se oli aurinkoa kirkkaampi. Meteoriitin aiheuttama kuurouttava ääni oli havaittavissa yli 300 kilometrin etäisyydeltä putoamisalueesta. Taivaalle se jätti yli 30 kilometriä pitkän savuvanan. Meteoriitin nopeus oli 14,5 kilometriä sekunnissa ja ilmakehään saapuessaan se alkoi hajoamaan palasiksi. Palasten ryhmä kuitenkin putosi yhdessä ja saavuttaessaan noin kuuden kilometrin korkeuden, isoin päämassa hajosi hyvin väkivaltaisessa räjähdyksessä. Alas se satoi kirjaimellisesti tulipallosuihkuna. Tämä tekee Sikhote-Alinista yhden kirjoitetun historian aikana tapahtuneista ilmiömäisimmistä meteoriitin putoamisista.

Meteoriitin palaset tippuivat noin 1,3 neliökilometrin kokoisen ellipsin muotoiselle alueelle, jonne muodostui yli 120 meteoriittikraateria. Parhaimmillaan meteoriitin palasia on löydetty jopa lähialueiden puista. Ilmakehään osuessaan meteoriitilla oli massaa noin 100 000 kiloa, josta laskennallisesti maahan asti tuli noin 23 000 kiloa mutta löytöjä on arviolta tehty jo 28 tonnin edestä.

Koostumukseltaan Sikhote-Alin on 93% rautaa, 5,9% nikkeliä, 0,42% kobolttia, 0,46% fosforia ja 0,28% sulffaattia. Sen ollessa karkea oktahedriitti, siinä esiintyvä Widmannstättenin kuvio on viivanleveydeltään noin senttimetrin luokkaa. Joten pienemmistä meteoriiteistä, ei halkaistuna välttämättä voi erottaa minkäänlaista kristallirakennetta.

Sikhote-Alinista on löydetty kahdenlaisia palasia, joista yleisimpiä ovat niin kutsutut srapnellit, eli roiskaleet. Ne syntyivät painavan massan törmätessä jäiseen maahan. Harvinaisempi löydös on taas tämän kaltaiset kokonaiset kivet, jotka voivat olla pinnaltaan sileitä tai sulamiskuoressa voi esiintyä regmaglyptiittiä, eli sormenjälkimäistä kuviota. Nämä “sormenjäljet” syntyivät ilmakehän aiheuttaman kitkan sulattessa meteoriittia.

Edelliset:
Muonionalusta-meteoriitti (Rautameteoriitti, oktahedriitti, IVA Of)
NWA 1664 -meteoriitti (Kivimeteoriitti, akondriitti, , howardiitti)
Nakhla-meteoriitti (Kivimeteoriitti, akondriitti, mars-meteoriitti, nakhliitti)
Tissint-meteoriitti (Kivimeteoriitti, akondriitti, mars-meteoriitti, shergottiitti)
NWA 4483 (Kivimeteoriitti, akondriitti, kuu-meteoriitti)
Chelyabinsk (Kivimeteoriitti, kondriitti, LL5)

Muonionalusta-meteoriitti

Siirrytään sitten rautameteoriitteihin, joita on 4,8 % kaikista pudonneista meteoriiteista. Rautameteoriittien jaotteluun on useita tapoja, joista yleisimmät on rakenteellinen ja kemiallinen jako. Eri jaottelutapojen yhdistävä tekijä on meteoriittien nikkelipitoisuus. Se nimittäin vaikuttaa myös niiden rakenteeseen.

Rautameteoriitit ovat lähtöisin suurten asteroidien tai planeettojen ytimistä. Jotta tällaisen kohteen nikkelipitoinen rauta voisi vapautua avaruuteen, tarvitaan suuri törmäys, joka yleensä myös aiheuttaa emokappaleensa tuhoutumisen.

Rakenteellisen jaon puolesta tämä meteoriitti edustaa rautameteoriittien alaluokkaa oktahedriittejä siinä näkyvän Widmanstättenin kuvion vuoksi. Kemialliselta jaoltaan meteoriitti edustaa IVA -luokkaa.

Muonionalusta-meteoriitti

Muonionalusta-meteoriitti

Virallinen nimi: Muonionalusta
Sijainti: Kiiruna, Ruotsi
Löydetty massa: Tuhansia kiloja
Nähty putoaminen: Ei
Pudonnut: Noin miljoona vuotta sitten
Löydetty: 1906
Luokitus: Hieno Oktahedriitti (IVA Of)
Massa: 17,7 g

Muonionalusta tippui noin miljoona vuotta sitten nykyiselle Suomen ja Ruotsin rajalle, joka tekee siitä vanhimman tunnetun meteoriitin. Ensimmäinen pala meteoriittia löydettiin 1906 ja sen jälkeen meteoriittia on etsitty melko aktiivisesti ja hyvin tuloksin lisää. Meteoriitti hajosi palasiksi pudotessaan tai pikemminkin satoi alas meteoriittisateena, jonka vuoksi sitä on löydetty noin 25 x 15 kilometrin kokoiselta alueelta. Näistä lähimmät löytöpaikat ovat olleet vain 5 kilometrin päässä Suomen rajasta, joten on mahdollista että meteoriittia voisi löytyä myös Suomen puolelta. Varsinkin kun se on käynyt läpi neljä jääkautta ja kulkeutunut niiden mukana nykyisiin löytöpaikkoihinsa.

Meteoriitissa erottuu niin sanottu Widmannstättenin kuvio, eli kuvassa näkyvät pitkät rauta-nikkelikiteet. Nikkeli-rautakiteet kasvavat useiden senttien mittaiseksi ainoastaan kun rauta jäähtyy hitaasti miljoonien vuosien kuluessa. Nämä kuviot saadaan esiin sahattujen meteoriittien pinnassa happokäsittelyllä. Widmannstättenin kuviosta voidaan erottaa kolme osaa; tummanharmaa on tankorautaa (kamasiitti), hopeankiiltoinen osa nauharautaa (tenniitti) ja harmaanmusta on tankoraudan koloissa esiintyvää täyterautaa (plessiitti).

Luokituksena “Hieno oktahedriitti” tarkoittaa Widmannstättenin kuvion viivanleveyden olevan väliltä 0,2 – 0,5 mm ja sen nikkelipitoisuus on 7,8 – 12,7 %. Muonionalustan nikkelipitoisuus on 8,4 %. Muonionalusta on ensimmäinen rautameteoriitti, josta on löydetty piioksidin hyvin korkean paineen muotoa, stishoviittia. Yleensä stishoviittia on löydetty vain törmäyskraaterien metamorfisissa kivissä. Luonnollisestikaan Muonionalustan stishoviitti ei ole voinut muodostua sen emoasteroidin isostaattisessa paineessa, joten sen muodostumisen täytyy liittyä törmäystapahtumaan. Vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan Muonionalustan stishoviitti on muodostunut noin 400 miljoonaa vuotta sitten pienen asteroidin hajotessa osiin.

Edelliset:
NWA 1664 -meteoriitti (Kivimeteoriitti, akondriitti, , howardiitti)
Nakhla-meteoriitti (Kivimeteoriitti, akondriitti, mars-meteoriitti, nakhliitti)
Tissint-meteoriitti (Kivimeteoriitti, akondriitti, mars-meteoriitti, shergottiitti)
NWA 4483 (Kivimeteoriitti, akondriitti, kuu-meteoriitti)
Chelyabinsk (Kivimeteoriitti, kondriitti, LL5)

NWA 1664 -meteoriitti

Jatketaan vielä viimeisellä kokoelmastani löytyvällä kivimeteoriitilla, joka myöskin kuuluu akondriitteihin.

Tämä meteoriitin sirpale on hyvin todennäköisesti lähtöisin 4 Vesta -asteroidilta tai ainakin varmasti 4 Vestan kaltaiselta asteroidilta (joita tunnetaan ne kaksi kappaletta, kuten aikaisemmin kerroin).

NWA 1664 -meteoriitti, 4 Vesta -asteroidilta.

NWA 1664 -meteoriitti, 4 Vesta -asteroidilta.

Virallinen nimi: NWA 1664
Sijainti: Tabelbala, Algeria
Löydetty massa: 6,31 kg
Nähty putoaminen: Ei
Pudonnut:
Löydetty: Helmikuu 2002
Luokitus: Akondriitti (Howardite)
Massa: 80 mg

North West Africa 1664 -meteoriitti kuuluu akondriittien alaluokan HED-ryhmään (Howardiitit-Eukriitit-Diogeniitit), josta se edustaa howardiittejä. Näistä howardiitit ja eukriitit ovat asteroidin pintakerroksesta olevaa kiveä/pölyä. Diogeniitit ovat lähtöisin syvältä asteroidin kuoren alta. Yleensä NWA 1664 linkitetään NWA 1769 -meteoriittiin, sillä niiden on uskottu olevan pari mutta tämä on kumottu Barratin 2009 tekemässä julkaisussa, jossa todetaan, etteivät ne voi olla peräisin samasta emokappaleesta.

Howardiitit ovat monimutkaisia polymiktisia breksioita. Eli suomennettuna niissä on useiden kivilajien kappaleita, jotka koostuvat särmikkäistä murskaleista.

Tämän kyseisen yksilön on luokitellut Wienin luonontieteellinen museo ja sen kerrotaan sisältävän monimuotoisesti laseja sekä KREEP:iä. Avatakseni sekavaa lyhennettä “K” viittaa kaliumiin, “REE” on Rare Earth Elements, eli harvinaiset maametallit ja “P” fosfori.

Meteoriitti on koostomukseltaan runsas-kaliuminen, vähämagnesiuminen ja siinä on runsas-rautaisia pyrokseenejä, eli ketjusilikaatteja.

Nippelitietona mainittakoon meteoriitin sisältämän kaliumin olevan sen isotooppia numero 40, eli se on radioaktiivinen beetasäteilijä.

Edelliset:
Nakhla-meteoriitti (Kivimeteoriitti, akondriitti, mars-meteoriitti, nakhliitti)
Tissint-meteoriitti (Kivimeteoriitti, akondriitti, mars-meteoriitti, shergottiitti)
NWA 4483 (Kivimeteoriitti, akondriitti, kuu-meteoriitti)
Chelyabinsk (Kivimeteoriitti, kondriitti, LL5)

Nakhla-meteoriitti

Tämäkin meteoriitti edustaa kivimeteoriitteja ja niiden alaluokkaa akondriitteja.

Kyseessä oleva murukasa on harvinaisuus, joka on myöskin kotoisin Marsista.

Nakhla-meteoriitin sahauspurua ja -pölyä

Nakhla-meteoriitin sahauspurua ja -pölyä

Virallinen nimi: Nakhla
Sijainti: Nakhla, Abu Hommos, Alexandria, Egypti
Löydetty massa: 10 kg
Nähty putoaminen: Kyllä
Pudonnut: 28.6.1911 09:00
Löydetty: Kesäkuu 1911
Luokitus: Akondriitti (Nakhlite)
Massa: ~30 mg

Nakhla on ensimmäinen löydetty tämänkaltainen akondriitti, joten se on prototyyppi alaluokalle nakhliitit. Se on myöskin ensimmäinen Egyptistä löydetty meteoriitti. Tämä on kaikenkaikkiaan melko legendaarinen meteoriitti. Ensinnäkin, se on melko harvinainen – putoamisen jälkeen sitä löydettiin 40 kiveä jotka käytännössä kaikki ovat yliopistojen ja museoiden tutkimusosastojen lukkojen takana. Sellaisesta tämäkin on lähtöisin – kyseessä oleva kivimurska on Saksasta Münsterin yliopistolta niin sanottua sahaamispurua meteoriitin rikkomisesta.

Toinen erikoisuus meteoriitissa on tähtitielijöiden joukossa kietävä urbaanilegenda Nakhla-koirasta, joka lehtitietojen ja silminnäkijähavainnon mukaan kirjaimellisesti tuhoutui meteoriitin iskeytyessä siihen. Denshalin kylässä asuneen maanviljelijän, Mohammed Ali Effendi Hakimin, mukaan yksi meteoriiteista iskeytyi koiraan, joka silmänräpäyksessä muuttui tuhkaksi. Todellisuudessa kuitenkin kaikki löydetyt Nakhla-meteoriitin kappaleet löytyivät 4,5 kilometrin kokoiselta putoamisalueelta. Denshal sijaitsee putoamisalueesta 33 kilometrin päässä, joten ei ole kovinkaan todennäköistä, että sinne olisi kiven sirpaleita tippunut. Yliaaltopamauksia siellä tosin on varmasti kuulunut. Myöskään koskaan varsinaista todistetta meteoriitin tappamasta koirasta ei esitetty, joten tarina lienee pelkkää tarua.

Mutta meteoriitilla on myös varsin mielenkiintoista tieteellistä taustaa. Se on ensimmäinen meteoriitti, josta löydettiin todisteita vedestä Marsissa. Se sisältää karbonaatteja ja vesipitoisia mineraaleja, jotka ovat muodostuneet vedessä tapahtuvien kemiallisten reaktioiden seurauksena. Sen karbonaatit sisältävät enemmän hiilen 13-isotooppia, kuin Maan kivilajit.

Nakhla voi vielä myös osoittautua ensimmäiseksi todisteeksi maan ulkopuolisesta elämästä. 1998 British Museum antoi meteoriitista näytteen NASAn Johnson Space Centerille, josta maaliskuussa 1999 löydettiin biomorfiisia muotoja. Samalla meteoriitista löydettiin useita eri aminohappoja mutta niiden marsperäisyydestä ei voitu olla varmoja ja ne saattoivat olla seurausta näytteen kontaminaatiosta. Vuonna 2006 Lontoon luonnontieteellinen museo antoi yhden suhteellisen kontaminaatiovapaan kiven NASAlle rikottavaksi. Meteoriitin mineraalipitoisuudessa oli ylimääärin monimutkaisia runsashiilisiä dendriittisiä, eli puumaisia kiteitä siltäviä reikiä ja kanavia, vastaavasti kuten bakteerit ovat aiheuttaneet Maan kivissä.

Maaliskuussa 2006 pidetyssä 37. Kuu- ja planeettatieteiden konferenssia kuitenkin pitkällisen väittelyn päätteeksi todettiin, että maailmankaikkeuden neljänneksi yleisimmän alkuaineen esiintyminen eläviä organismeja muistuttavien muotojen muodossa ei ole riittävä todiste Marsissa joskus eläneistä bakteereista. Varsinkin kun meteoriitista ei löydetty hiilen 14-isotooppia, jota kaikki tunnettu maaperäinen elämä tuottaa.

Nyt nakhliitteja on löydetty 13 kappaletta.

Edelliset:
Tissint-meteoriitti (Kivimeteoriitti, Akondriitti, mars-meteoriitti, shergottiitti)
NWA 4483 (Kivimeteoriitti, Akondriitti, kuu-meteoriitti)
Chelyabinsk (Kivimeteoriitti, Kondriitti, LL5)