Ahvenanmaalla Saltvikin viikinkimarkkinoilla

Saltvikin viikinkimarkkinat
Markkina-aluetta

Muutaman vuoden arpomisen jälkeen saimme lopultakin aikaiseksi lähteä katsastamaan Ahvenanmaan Saltvikissä järjestettävät vuosittaiset viikinkimarkkinat. Mikäs sen osuvampaa, kuin sattua paikalle tapahtuman 20. juhlavuotena.

Markkinat olisivat auenneet kaikkina kolmena päivänä jo kello 12 mutta päädyimme menemään vasta kello 15 tienoilla lauantaina, sillä Ahvenanmaatakin koetelleessa paahteessa olisi luvassa pitkä ilta, iltaohjelman huipentuessa vasta kello 23 alkavassa tulishowssa.

Markkinapaikkana toimi upea viikinkikylä hirsivarustuksineen ja pitkätaloineen. Muutamia muitakin rakennuksia alueella oli. Suoraan portista saavuttiin heti markkinoiden myynti- ja ravintola-alueelle. Myyjien kojuja oli useamassa rivissä ja niitä jatkui pitkälle toiseen päähän aluetta. Sekaan oli sopivasti ripoteltu myös elävöittäjien telttoja, varsinaisen telttakylän ollessa alueen toisella laidalla sekä perällä. Nähtävää siis riitti vähän joka paikassa.

Myyjiä oli paljon Suomesta, Ruotsista, Saksasta, Balttiasta ja varmaan vielä jostain muualtakin. Suurin hämmästys itselleni oli myyjien valikoiman erilaisuus verrattuna Manner-Suomen tapahtumien myyjiin. Valikoima elävöittäjän näkökulmasta oli mielettömän runsas. Villakankaita löytyi ties kuinka monelta myyjältä (Manner-Suomessa 80% varmuudella et näe kangaskauppiasta). Nahkaa löytyi samaten useista eri kojuista. Lankoja, runsas valikoima lautanauhoja, lasihelmiä löytyi uskomattomat määrät. Tässä on selvästi tapahtuma, jonne kannattaa suunnata, jos suunnitelmissa on tehdä autenttista muinaispukua. Rihkama- ja fantasiakrääsän myyjät käytännössä loistivat poissaolollaan.

Olimme myös ostaneet liput “Historialliseen iltaan”, josta löytyi hämmentävän vähän ennakkotietoa netistä Suomeksi, Ruotsiksi tai Englanniksi. Avataanpa nyt sitten samaa pähkäileville mitä se käytännössä tarkoitti.

Etukäteen maksetut liput noudettiin Ålands Bankenin toimistosta Nygattanilta Marianhaminassa. Täältä sai sekä pääsylippukkeen, että bussiliput, jos moisille on tarvetta.

Paikan päällä sisäänpääsy markkina-alueelle tapahtuu korttia näyttämällä ja siitä leimataan kohta “Entry”. Periaatteessa sisäänpääsy kai olisi vasta kello 18 mutta ainakin nyt asiasta joustettiin.

Iltapakettiin kuuluu tervetuliaismalja, jonka saa käydä nauttimassa pääportilla. Juomavaihtoehtoina taisi olla kolme eri valintaa alkoholilla ja ilman. Lisäksi pakettiin kuuluu myös ruoka, yhdellä ruokajuomalla, jälkiruualla sekä kahvilla/teellä. Tämä sitten olikin mielenkiintoisempi osio.

Ruuan saa tapahtuma-alueen portin oikealle puolelle jäävästä ravintolasta. Kortin kanssa jonotetaan ensin rahastuskassalle, jossa kortista sutataan haluamasi valinnat (esim. ruoka ja juoma). Juoman saat käteen ja ruuan sijasta saat kävyn. No mitä hemmettiä? Tämä käpy kiikutetaan viereiselle tiskille, jossa sitten sitä vastaan sai valita possua, kanaa, kalaa vai kasvista. Tämä sama toistettiin jälkiruuan ja teen kanssa. Tällä kertaa käpy vain vaihdettiin kahteen lettuun. Kätevää.

Kokonaisuudessaan iltapaketti siis on hieman edullisempi tapa ruokailla tapahtumassa. Ihan mukava vaihtoehto. Se, mikä jäi nettisivuilta epäselväksi, oli mainostettu iltaohjelma. Erillistä iltaohjelmaa siis ei ollut järjestetty paketin ostajille vaan sillä tarkoitettiin koko illan tapahtuvaa muuta yleisohjelmaa. Bändit soittelivat alueella ja venäläinen Idisi Band esiintyi ravintolan edustalla kahdesti.

Ilta itsessään huipentui näyttävään tulishowhun. Harmi, ettei tähän vuodenaikaan ole vielä kovin hämärää. Se olisi tuonut vielä lisää näyttävyyttä jo nytkin upeaan esitykseen. Hämmentävää, mitä kaikkea sitä voikaan palavana pyöritellä ja heilutella. Ja millä kaikilla ruumiinosilla niitä voikin sammutella. Enkä nyt puhu tulennielemisestä.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma miljöineen oli erinomainen ja aikaisemmin mainittu kauppiaiden tuotevalikoima oli aivan huikea. Tämä tapahtuma menee vakavaan harkintaan tulevinakin vuosina.

Muinaisaikaan Euran Härkänummella


Euran Härkänummen viikinkiaikaisessa kylässä järjestetään yksi Suomen perinteikkäimmistä rautakautisista muinaismarkkinoista. Siitäkin huolimatta tämä tapahtuma on jotenkin päässyt menemään itseltä ohi ja nyt oli korkea aika korjata tilanne.

Härkänummen viikinkikylän miljöö on yksinkertaisesti aivan mahtava. Vaikka tänävuonna kuulemma kärsittiinkin hieman elävöittäjäpulasta viimevuosiin verrattuna, niin siitäkin huolimatta tapahtuman tunnelma ja sisältö oli erittäin hyvä. Muinaisaikaan-tapahtuma meni kertarytinällä kärkikahinoihin omista suosikeista. Tänne täytyy ehdottomasti palata ensivuonna uudelleen.

Ohjelmanumeroina oli perinteisesti viikinkien taistelunäytöksiä, joiden toteutuksesta vastasi Ulvilan kaarti. Pitkätalossa jännittäviä muinaissuomalaisia tarinoita esitti salaperäinen Korppi-akka. Tämän lisäksi paikalla oli todella taitavia käsityöläisiä, jotka perehdyttivät kävijöitä työvälineidensä ja tekniikoidensa saloihin. Saa nähdä mitä täällä opitulla neulakinnastekniikalla saadaan vielä aikaiseksi!

Euran viikinkipäivä 2018

Lauantaina Euran Esihistorian opastuskeskuksen Nauravan Lohikäärmeen yhteydessä vietettiin vuosittaisia mutta pienimuotoisia Euran viikinkipäiviä.

Nauravan Lohikäärmeen näyttelyyn oli vapaa pääsy ja lisäksi kierros oli opastettu! Kerran aikaisemmin on tullut heidän kokoelmaansa käytyä ihastelemassa mutta kyllä opastettu kierros lisäsi siihen todella paljon.

Keskipäivällä paria roposta vastaan sai myös harjoitella myöhäisrautakautisen kuparikorun tekoa korumuotoilija Annaleena Soinin opastuksella. Kuvagalleriassa vaimon tuotos aiheesta.

Ulkosalle oli kerääntynyt vajaa kymmenkunta myyjää kojuineen. Härkänummen viikinkikylän edustaja paisteli katajanmarjoilla ja kuminalla maustettuja hernelettuja. Yhdistelmänä kuulostaa ehkä hieman erikoiselle mutta hyvää oli!

Kiitos järjestäjille, mukava pikkutapahtuma!

Pukkisaaren muinaismarkkinat

Helsingin Pukkisaaresta löytyi uutena tuttavuutena pienehkö mutta sitäkin tunnelmallisempi keskiaikatapahtuma tai pikemminkin Suomen historian jaottelua noudattaen rautakautinen markkinatapahtuma, Pukkisaaren muinaismarkkinat. Tapahtuman miljöö on todella upea ja tunnelmallinen. Paikallinen harrastajaseura Somelo on rakentanut alueelle rekonstruktaatioita rautakautisista rakennuksista, joten se jo luo tapahtumalle ainutlaatuisen miljöön.

Täytyy taas nostaa hattua taistelunäytöksen porukalle, sillä taas oli keksitty jotain uutta. Tyypillisesti vuosittain on kyllästynyt näkemään samaa kilpimuuria vasten kilpimuuria taistelua kerta toisensa jälkeen mutta nyt oli hienosti otettu mukaan viikinkien käyttämä kaksintaistelutapa, saari. Saaren säännöissä maahan asetetaan kaksi viittaa, joiden päällä taistelu tulee käydä. Molemmilla miehillä on käytettävissään kolme kilpeä ja ottelu ratkeaa joko kilpien loppuessa tai ensimmäiseen vereen. Nyt siis nähtiin, kuinka kilven säpäleet lentelivät ilmassa! Hieno näytös!

Heti aamusta paikalla ollessa pukujen määrä yllätti runsaudellaan. Tänne täytyy tulla ensivuonnakin!

Wiipurintien Markkinat 2017

Kouvolan Kasarminmäellä järjestettiin viikonloppuna Wiipurintien Markkinat, jotka ovat jatkoa edellisvuosien Verlan Aika -tapahtumalle. Tapahtuma sisältää historiaa aina rautakaudesta 1800-luvun musketööreihin ja edelleen Rakuunoihin, joten kaikille on varmasti jotakin.

Säät eivät valitettavasti tällä kertaa suosineet, vaan vettä tuli vähän väliä enemmän tai vähemmän. Kolme kunnollista ukkoskuuroakin osui tapahtuman aikana päälle. Vesi tuli sadetakistakin läpi mutta se ei tunnelmaa haitannut. Keliin nähden paikalla oli yllättävän paljon kävijöitä, joka oli erittäin hienoa!

Kokonaisuutena Wiipurintien Markkinat olivat erittäin hyvä tapahtuma, jolla on paljon potentiaalia ja Kasarminmäen valtavan kokoisen alueen vuoksi sillä on onneksi myös tilaa kasvaa. Toivottavasti myyjiä nähdään jatkossa entistä enemmän vaikka aika hyvin heitä oli nytkin paikalla. Ohjelmaa oli paljon ja se oli kiinnostavaa. Varsin hevospainotteisesti mentiin mutta onhan se nyt hienoa katsoa Rakuunoiden sulkeisia tai Rohan tallien hevosturnajaisia.

Oikeastaan ainoa miinus tapahtumalle tulee kartan puutteesta käsiohjelman yhteydestä. Kasarminmäen alue on iso ja ohjelmat on ripoteltu eripuolille aluetta. Monesti oli vaikeaa löytää oikeaan paikkaan. Tämä on onneksi hyvin helposti korjattava puute, jonka järjestäjät toivottavasti korjaavat ensivuodeksi.

Tapahtumassa nähtiin myös Medieval Combat Sports Finlandin SM-tason ritareiden kaksinottelu, jossa Sami Lappeteläinen kohtasi debyyttinsä tekevän Mikko Jalosen. Koko ottelun voi katsoa alla olevasta videosta:

Kuvasaldo jäi tällä kertaa vähän laihaiksi, kun kaatosateiden aikana ei kauheasti huvittanut kaivella kännykkää esiin.

Päijälän linnavuori

Kuhmoisista löytyy pohjoisesta katsoen kolmas osa Jämsän linnavuorten ketjua, Päijälän linnavuori. Linnavuori on ollut käytössä ainakin 800 – 1200 -lukujen ajan. Päijälän linnavuori on häkellyttävän luonnonkaunis paikka. Puolustuksellisestikin se on ollut lähes täydellinen: Vuoren seinämistä kolme on lähes pystysuoria. Ainoa loiva rinne on ollut aikanaan puisten varustuksien suojaama.

Päijälän linnavuorelta on tehty myös suurin arkeologinen löydösten määrä Suomen linnavuorista, huikeat 340 esinettä. Löydetyt esineet kuvastavat hyvin alueen yhteyksiä mm. Baltian suuntaan. Osa myöhemmistä, 1200-luvun esineistä on palaneita, joka viittaa linnan äkilliseen hylkäämiseen. Alueen hylkäämisen myötä siitä tuli suorastaan tabu paikalliselle väestölle ja se unohdettiin kokonaan. Tästä herääkin kysymys, mitä niin kauheaa täällä on tapahtunut, jotta kokonainen linna hylättiin täysin arvoesineineen? Joidenkin arvioiden mukaan täällä olisi käyty niin raivokas taistelu, että se johti linnan hylkäämiseen. Ketkä mahdollisen taistelun sitten kävivät, sitä ei osata ainakaan nykylöydösten perusteella sanomaan. Oliko se heimosotaa hämäläisten ja karjalaisten välillä vai novgorodilaisten kostoretki?

Jämsän linnavuorten ketjussa olisi vielä etelämmässä neljäskin linna mutta kyseinen linna on perustettu saarelle, joten se vaatii omat seikkailunsa vesistön ylityksineen.

Linnasenmäki

Jämsänkosken keskustan läheisyydessä sijaitsee Linnasenmäen linnavuori. Mäenlaella on vielä erotettavissa noin sata metriä pitkä kivivalli, joka on toiminut aikanaan hirsivarustuksen pohjana. Linnasenmäki on Jämsän linnoitusketjun pohjoisin linnavuori. Puolutuskäytössä se on ollut ainakin rautakaudella mutta joidenkin arvioiden mukaan sitä on käytetty jo kivikaudesta lähtien. Tätä väitettä puoltaa mäeltä löydetty kivikirves.

Linnasenmäen alue oli harmittavan vesikkoitunut, joten mäenlaen muotoja oli paikoin vaikea hahmottaa. Kivivallitkin katosivat paikoin täysin kasvillisuuden sekaan. Linnan muureilla tosin kasvoi paljon todella maukkaita ahomansikoita.

Kovinkaan irti nykyajasta ei huipulla päässyt, kiitos läheisen vilkkaan tien sekä vieressä sijaitsevan Jämsänkosken paperitehtaan. Tuulensuunta oli juuri paperitehtaalta päin, joten sellunkatku mäellä oli melkoinen.

Tenholan linnavuori

Tänään suuntana oli Hattulassa sijaitseva Tenholan linnavuori. Kovin lähelle linnavuorta ei pääse autolla, joten sopivan parkkipaikan löydyttyä eteneminen meni metsäpolkuja pitkin patikoimiseksi. Kovin harjumaisessa maastossa riitti ylä- ja alamäkiä noin kilometrin kävelymatkassa vuoren juurelle. Sieltä sitten alkoikin jyrkkä nousu itse linnavuorelle.

Itse linnavuoren laki oli harmittavan umpeen kasvanutta, joten upea maisema avautui vain yhteen suuntaan ja sekin varsin pieneltä alueelta. Mielenkiintoisin osa kuitenkin oli linnan yhdelle sivulle uudelleen rakennettu hirsivarustus, jonka malli perustuu paikalta tehtyihin löydöksiin. Linnan sisäpiha ei ollut kovinkaan leveä mutta sitä pidempi, kuten galleriassa olevasta linnan hahmotelmapiirroksesta näkee. Pituutta linnalla on ollut hieman yli 100 metriä. Sisäänkäyntejä tai siis portteja linnaan on vanhan kivivallin perusteella ollut kolme.

Linnavuori on ollut käytössä arkeologisten löydösten perusteella lähes 500 vuotta, aina 500-luvun lopusta 1000-luvun alkupuoliskoon asti.

Vuorelta alas lähtevän polun varrelta löytyi myös mainio nuotiopaikka, jossa oli myös varsin pätevän oloinen laavu yöpymistä varten. Tätä kannattaa harkita, jos haluaa retkeillä rautakautisissa maisemissa.

Euran Naurava Lohikäärme


Eurasta löytyy pieni mutta erittäin mielenkiintoinen Esihistorian opastuskeskus, Naurava Lohikäärme. Varsinaista kiinteää näyttelyä on ainoastaan kolmessa huoneessa ja lisäksi neljännessä huoneessa on vaihtuva näyttely. Tällä kertaa se kertoi Lallista ja Piispa Henrikistä, ristiretkiajasta sekä Kirkkokarin löydöistä.

Päänäyttelyn ehdoton vetonaula on rekonstruktio mahdollisesti kuuluisimmasta suomalaisesta muinaispuvusta, Euran Puvusta. Ensimmäinen huone keskittyikin naisiin rautakaudella. Toinen huone oli sitten sotaisampi ja miehisempi. Suureksi yllätykseksi täällä tuli vastaan aivan uskomattoman hyvin säilynyt germaanistyyppinen miekka, josta arviolta 80 % hopeakoristeluista kuvioineen oli säilynyt. Parhaiten säilynyt rautakautinen miekka mitä olen missään tähän mennessä nähnyt. Jo pelkästään tämä on ihan riittävä syy käydä katsomassa näyttely!

Kolmas huone käsittelikin sitten arkea ja käyttöesineitä rautakautisessa Eurassa. Lisäksi huoneessa oli katsottavissa noin 25 minuuttia kestävä video Luistarin kaivauksista. Se oli varsin viihdyttävä pätkä, jota ei kannata jättää väliin.

Mielenkiintoisesti Museovirasto oli kieltänyt näyttelyssä muinaisesineiden kuvaamisen ja ainoastaan replikoita sai kuvata. Vilkaisin juuri Museoviraston hinnaston ja yksittäisen kuvan julkaisu internetissä ei-kaupalliseen käyttöön maksaa 50 euroa. Auts. Enpäs ole aikaisemmin tällaiseen erikoisuuteen missään näyttelyssä törmännyt.

Birckala 1017 – Viikinkiaikaa Suomessa

Janakkalan miekkamies

Tänään oli vuorossa sukellus rautakautiseen Pirkkalaan ja vielä tarkemmin Tursiannotkoon, joka sijaitsee melkeinpä tuossa vastarannalla. Museokeskus Vapriikin uusin näyttely kertoo Tursiannotkosta tehdyistä viikinkiaikaisista arkeologisista löydöksistä ja hieman myös muualta lähiympäristöstä tehdyistä löydöistä, kuten Janakkalan miekkamiehestä.

Näyttely oli melko laaja ja antoi kyllä varsin hyvän kuvan rautakautisesta elämästä ja asutuksesta täällä Hämeessä, jossa tiedetään myös niitä viikinkejäkin liikkuneen. Esimerkiksi Ruotsin Gävlestä löytyneestä riimukivessä kerrotaan Egilin kuolleen Hämeessä ollessan Freygeirr-nimisen päällikön matkassa. Freygeirrin tiedetään lisäksi seikkailleen ainakin Kreikassa, Liivinmaalla (nyk. Balttia) ja Bysantissa.

Ihan uutena tietona allekkirjoittaneena tuli tieto siitä, että Suomesta on löydetty useampia aitoja Ulfberht-miekkoja, joita pidetään yleisesti parhaimpina tunnettuina viikinkimiekkoina. Nämä oli erittäin hienoa päästä näkemään omin silmin. Samoin myös esillä oli Vesilahdelta löydetty paikallinen Ulfberhtin huonolaatuinen kopio, jonka kirjoituksessa ei ole juurikaan tolkkua, kiitos selvästi kirjoitustaidottoman sepän.

Niin ikään yllätyksenä tuli tieto, että niin kutsuttu Vesilahden seppä oli osannut takoa myös damaskosterästä. Yleisesti on luultu, ettei Suomessa ollut kyseistä tekniikka osaavia seppiä mutta sekin on nyt näemmä todistettu vääräksi. Vesilahden sepän takomia hienoja hopeakoristeisia keihäänkärkiä on löydetty jonkin verran.

Ehdottomasti tutustuminen arvoinen näyttely!