Ahvenanmaalla (2. päivä)

Kastelholman linna

Toinen päivä alkoi vielä helteisempänä, jos se nyt ylipäätään oli enää mahdollista. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui aikanaan Ahvenanmaan isoimpana rakennuksenakin tunnettu Bomarsundin linnanraunio, joka tuhottiin Oolannin sodassa vuonna 1854. Nyt jäljellä onkin enää yksittäisiä graniittisia muurin kappaleita ja neljän linnantornin rauniot entisestä puoliympyrän muotoisesta päälinnasta, jonka senkin halkaisija oli hämmästyttävät 290 metriä. Sen ympärille oli tarkoitus rakentaa vielä kilometrin halkaisijaltaan oleva puolustusmuuri mutta sitä ei koskaan ehditty toteuttamaan, kuin osittain. Päälinnassa oli aikanaan 246 huonetta ja siellä palveli 2000 venäläistä sotilasta ja 115-119 tykkiä.

Päälinnan ympäriltä löytyy vielä lisäksi 4,5 kilometriä pitkä reitti, jonka varrella on runsaasti linnoituksen jäänteitä. Tämä jäi kiertämättä, sillä jo pelkästään päälinnassa oli pahkaduttavan kuuma. Mainitsinko jo helteen?

Päivä jatkui linnateemaisesti, sillä vuorossa oli Ahvenanmaan entinen hallintopaikka, Kastelholman linna. Täältä on aikanaan väliaikaisesti hallittu jopa koko Ruotsi-Suomea. Linnan rakentaminen alkoi 1300-luvulla puolustuslinnoitukseksi. Kastelholma toimi Ahvenanmaan hallintokeskuksena aina vuoteen 1634 asti, jolloin Ahvenanmaa liitettiin Turun lääniin. Tässä kohtaa linna pääsi rapistumaan nopeasti huonoon kuntoon ja vuonna 1745 se koki useimmille keskiaikaisille linnoille tutun kohtalon – tulipalon. Linnassa on ollut Kuuretornissa vankina myös Ruotsin kuningas Eerik XIV, jota oli käsketty säilyttää “vangittuna mutta kuitenkin asianmukaisessa ja kuninkaalliselle soveliaassa säilössä”. Tämä voitaneen tulkita monella tapaa, sillä Eerik XIV itse kirjoittaa olleensa vangittuna “pimeässä arestihuoneessa”, josta löytyy kuva oheisesta galleriasta.

Seuraavana pysähdyspaikkana oli Kastelholman linnan vieressä sijaitseva Jans Karlsgårdenin ulkoilmamuseo. Alue on vanha maatalonpihaseutu, jossa on kaikkea vanhoista riihistä tuulimyllyihin. Oma huomioni kiinnittyi alueella olleisiin ruokokattoisiin rakennuksiin. Tämä jo kivikaudella tunnettu rakennusmenetelmä oli näköjään saanut täällä jatkoa.

Matkan varrelta löytyi taas yksi keskiaikainen kirkko, tällä kertaa vuorostaan Sundin Johannes Kastajan kirkko. Kirkko itsessään on rakennettu 1200-luvun lopulla tai viimeistään 1310-vuoteen mennessä. Kirkon seiniä koristavat seinämaalaukset ovat 1300-luvun alusta ja kirkkosalin pilareiden välissä oleva isokokoinen Krusifiksi on valmistettu Ruotsissa 1250 ja 1275 -vuosien välillä.

Tässä kohtaa pysähdyttiin hieman erikoisesti kallion päälle sijoitetussa kahvilassa, Uffe På Bergetissä. Paikanpäältä avautui upeat maisemat Fjärsundetin lahteen ja sen vesistöihin. Eikä myöskään paikan suosituksissa mainituissa pannukakuissa ollut moitittavaa. Kyllä taas kelpasi nauttia kermavaahdon ja luumuhillon kera. Samalla tuli tutustuttua ahvenanmaalaisiin limonadeihin. Täällä olisi ollut myös maksullinen näköalatorni mutta tässä helteessä ajatus niin monen kerroksen kiipeämisestä tuntui lähinnä lämpöhalvauksen tavoittelulta.

Tästäpä sitten päästäänkin itse viikinkimarkkinoihin, joista lisää seuraavassa postauksessa.