5h 40min! Sitten tuli niitä ikäviä vesihöyrylauttoja taivaalle

Ihan alkuun pahoitteluni, että viimeinen tilannepäivitys tulee ikävällä viiveellä mutta juuri sillä hetkellä kun aloin näpyttelemään tätä tuolla hyytävässä jäämerentuulessa päätti Nokialaisen akku hyytyä ja se sitten jäi postaamatta. Kyllä ne osaakin aina strategisella hetkellä sammua.

Nyt on kuutisen tuntia unta takana ja kännykkäkin laturin perässä. Mutta itse asiaan: Venuksen ylikulkua saimme kuvattua aika tarkalleen 5h 40min, jonka jälkeen koko pohjois- ja itä-taivaan peitti paksu pilvilautta. Vettäkin satoi paluumatkalla Nordkappiin. Kuvia kennolle tarttui noin 600-700, joten niiden editoimiseen menee jokunen päivä ensiviikon alussa, kunhan pääsee sellaisen tietokoneen ääreen, jolla edes saa auki 20MB RAW -kuvatuksen. Tämä miniläppäri siihen ei oikein taivu.

Ylen toimittajankin soitto ajoittui sopivasti muutama minuutti auringon pilviverhoon katoamisen jälkeen, joten ei ainakaan päästy olemaan yltiöoptimistisia viimeisen tunnin havaintomahdollisuuksista.

Yhtään kuvaa en ole vielä selannut mutta voin 95% varmuudella todeta, että ensimmäisen kontaktin määrittäminen kuvistamme tulee olemaan täysin mahdotonta – aurinko yksinkertaisesti oli niin matalalla, että paksun ilmakeähän aiheuttama väreily sai kuvan värisemään niin pahasti ruudulla (jos jonkinlaista vertausta yrittää värilystä vääntää, niin auringon halkaisija oli ruudulla jotain 18cm luokkaa ja väreilyn aiheuttama reunan aaltoilun “kuopat” olivat lähemmäs sentin luokkaa – auringon noustessa väreilyn aiheuttamat “kuopat” rauhottuivat muutamaan millimetriin.) Samaten nouseva aurinko oli ilmakehän vaikutuksesta varsin hauskan näköisesti litistynyt. Ei siis tutun pyöreä. Tämäkin korjautui kun aurinko sai yön mittaan lisää korkeutta. Sen sijaan toinen kontakti taisi ruudulle tallentua. Ja jonkinnäköinen black drop -efektikin saatiin talteen, kun ylivalotin auringon koronnaa esiin.

Mielenkiintoisena havaintona tuli tehtyä myös auringon valon heijastuminen h-alfan aallonpituudella vesihöyrystä tai pilvistä, sillä saimme pari lähinnä taiteellisesti näyttävää kuvaa, joissa aurinko venuksineen näytti olevan lähinnä liekkimeren keskellä. Aika veikeä sattuma.

Varsinaisesta fyysisestä suorituksesta todettakoon, että ei muuten ollut herkkua. Vaikka päällä oli useita kerroksia vaatteita viimeisteltynä fleecekerroksilla ja kuorihousuilla – takeilla, niin allekirjoittanut reilun kuuden tunnin istuntamaratoniin aikana välillä tärisi kylmästä ja kuten aikaisemmassa postauksessani mainitsinkin, niin sormet olivat aivan kohmeessa hanskoista huolimatta. Toinen vähemmän nautinnollinen seikka oli niskassa painava useamman kilon painoinen pimennyshuppu (katso “harjoitusleirin” kuvat aikaisemmista postauksista), jotta läppärin ruudulta näkisi mitä on tekemässä. Noh, eipähän tule enää toisten havaittua Venuksen ylikulkua jäämeren rannalla. Tosin eipä se 2004 vuodenkaan ylikulku kauhean herkkua ollut, kun istuimme silloin lähinnä saunaa muistuttavissa olosuhteissa vastaavassa touhussa Härkämäen Observatoriolla.

Päälimmäisenä on kuitenkin iloiset tunnelmat retkikunnassa – nyt on molemmat Venuksen ylikulut nähty ja kivoja kuvia asiasta saatu. Se on erittäin paljon enemmän, kuin mitä viimeviikolla uskalsimme edes toivoa. Tosin yr.no:n surkeita sääennustuksia puolustaakseni täytyy mainita Norjan meteorologien olevan parhaillaan lakossa ja sääennusteet ovat täysin automaattisia tietokoneen luomia ennustuksia, ilman että ihminen niitä korjailee parhaimmaksi kokemaansa suuntaan.

Venukseen mitenkään liittymättä tuossa mökin ikkunan vieressä seisoo juuri poroja. Täytyypä mennä kuvailemaan. Huomenna sitten Altaan – jos mobiilikaistassa saldoa riittää niin palataan asiaan taas Altan kalliomaalauksien äärestä!

Bookmark the permalink.

Comments are closed.