Meteoriittikeppiä ulkoiluttamassa

Meteoriittikeppiä ulkoiluttamassa

Edellisen sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Etelä-Suomen taivaalla nähtiin taas kirkas tulipallo. Tulipallo oli 10 kertaa täysikuuta kirkkaampi, sen näkyvälento kesti noin 8 sekunttia ja yliäänipamaus havaittiin aina Tampereella asti. Ursan tulipallotyöryhmän matemaatikon Esko Lyytisen laskelmien mukaan ilmakehään saapui noin 10 kilon painoinen kivenjärkele, josta maanpinnalle asti selvisi noin 150 grammainen päämassa ja pari kiloa pienempiä sirpaleita.

Näitä pudokkaita tuli sitten jalkauduttua tänään maastoon etsimään. Maasto oli kovin vaihtelevaa, välillä oli mukavaa kangasmetsää, välillä oli lähes suomaista rämeikköä. Neljän tunnin etsiskelyn jälkeen alkoi satamaan vettä, joten oli hyvä aika lopettaa päivän etsinnät. Itse etsintäalue oli jakautunut kahteen osaan: varsinaisen päämassan etsintäalueeseen ja sitten pienempien sirpaleiden etsintäalueeseen, jotka olivat reilun 7 kilometriä pitkän putoamislinjan ääripäät.

Kevät on Suomen metsissä otollisinta etsintäaikaa, kun aluskasvillisuus ei vielä ihan niin nopeasti peitä taivaalta alas mätkähtynyttä kiveä alleen. Varsinkin näin tuoreeltaan meteoriitin etsinnässä on edes pientä toivoa. Mutta siihen on hyvä muistaa, että edellisen kerran Suomesta ylipäätään on löydetty meteoriitti vuonna 1974, joten ei se etsintä aktiivisista yrityksistä huolimatta ole täällä helppoa.

En tässä kohtaa edes kerro mistäpäin Suomea tuoretta pudokasta oltiin etsimässä, sillä alue on vielä aktiivista etsintäaluetta ja seuraava Suomesta löytyvä meteoriitti toivottavasti tullaan keräämään talteen tieteellistä tapaa noudattaen.

Täytyy tähän kohtaan kyllä myös mainostaa talvella hankkimiani Jalaksen Drylock -maihareita. Kyseessä on siis hieman paranneltu siviiliversio armeijan käyttämästä M05-maihinnousukengästä. Kertaalleen tuli käytyä polvia myöten veden alla mutta kengät ei päästäneet pisaaraakaan vettä sisäänsä! Muuten kengät ovat jalassa todella miellyttävät hyvän hengittävyytensä ansiosta ja varsinkin niiden jalkapohjan iskunvaimennus on onnistunut täysin nappiin. Tuntuma on lähes kuin kävelisi pumpulissa, eikä jalkapohjatkaan ala väsymään pidemmilläkään matkoilla. Vajaan puolen vuoden kokemuksella kengistä täytyy kyllä todeta niiden olevan parhaat koskaan omistamani kengät. Näillä tullaan rämpimään metsissä etsimässä vielä montaa meteoriittia.