Toinen päivä takana. Tämä päivitys nyt tulee valitettavasti viiveellä, koska jouduimme norjalaisen byrokratian uhreiksi nettihankinnoissa. Saimme kyllä ensin ostettua Telenor Kontantin ja siihen 200kr lisäpaketin (mobiilinetti makssaa 10kr per päivä) mutta sitten myyjä muisti, että meidän täytyy rekisteröidä internetliitymämme internetissä. Logiikan riemuvoitto. Mutta ilmeisesti se ei meiltä edes itse rekisteröitynä onnistu, koska emme ole koskaan asuneet tai työskennelleet Norjassa saati sitten omaa paikallista henkilötunnusta. Ainoa vaihtoehtomme on sitten maanantaina palata Lakselviin, jossa elektroniikkakauppa voi tehdä rekisteröinnin puolestamme. Jännitysmomenttia lisää se, että liittymän aktivoituminen vie parista minuutista kolmeen päivään. Ok. Se ei ole bloggaamisen kannalta kuin ikävä viivästys mutta käyttämämme Nikon Camera Controlin 30 päivän trial –versio vaatii internetin toimiakseen. Eli ei nettiä, ei ylikulun kuvaamista koneen kautta – sikäli mikäli se nyt edes pilvien alta näkyy.
Mutta se internet-ongelmista ja itse otsikon asioihin. Sodiksesta lähdön jälkeen suuntasimme Kaunispäällä vilkaisemassa useamman suomalaisen retkikunnan havaintopaikan, eli Kaunispään. Varsin kivat maisemat. Matka jatkui ja teimme ylläripylläripysähdyksen Karhunpesälle. Hitto mitkä portaat mutta ei ne vielä mitään. Matka jatkui ja kävimme Inarin hotellin ravintolassa syömässä. Aivan mahtavaa ruokaa!
Seuraava pysäkki olikin sitten kävelyreitti luonnonpuistossa, jonka opastaulussa varoitettiin reittien mäkisyydestä. Jumankekka! Portaita riitti ja nekin oli suunnitellut joku kännipäinen lappalainen kun askelväli ja –korkeus vaihteli jokatoisella askeleella. Mutta ei sekään vielä mitään – reitin puolivälin tienoilla vastaan tuli todelliset kuolemanportaat. Noh, hengissä selvittiin ja mahtavia kuvia tuli saatua. Kyllä kannatti.
Seuraavaksi sitten edettiinkin rajan yli Norjaan. Mitkä maisemat! Lumihuippuisia – öööh.. vuoria? Noh, kuitenkin korkeimmat kohdat peittyivät pilviin. Aivan mahtavat näkymät. Useamman pysähdyksen jälkeen teimme päivän toisen yllätyspysähdyksen katselemaan iso rähinä II:n aikaista Natsien suurinta kenttäsairaalaa – tai siis sitä mitä siitä oli jäljellä, kun perääntyvät Natsit ensin polttivat sairaalansa ja sen jälkeen vielä räjäyttivät sen kirjaimellisesti palasiksi. Varsin karua katseltavaa. Maassa ruostuvista tynnyreistä näki vielä pohjasta luodinreiät, kun viholliselle ei ole jätetty mitään käyttökelpoista.
Itse majapaikkaan saapuessamme saimme varaamamme 27m^2 mökin tilalle 60m^2 mökin samaan hintaan. Ei huono diili!
Ensimmäisen päivän päivityksestä unohtui maininta (koska olin jo pyyhkinyt sen tarkoituksellisesti muististani mutta sitten minua julmasti muistutettiin asiasta) käynnistämme napapiirin rajalla sijaitsevassa Santa Claus Villagessa. Ei hitto mikä paikka. Tämä tulee vielä vaatimaan vuosia terapiaa.
