Shanghai – kaupan keskus

Nyt on koettu Shanghai muutenkin kuin bussin ikkunasta ohi kiitävänä kaupunkijättiläisenä. Aluksi kävimme tutustumassa shanghailaisen Wongin perheeseen heidän kodissaan, jonka hinta Shanghain laitakaupungilla oli noin miljoona yuania, eli 100 000 euroa. Asuntoon kuului 4 pientä huonetta ja keittiö. Parhaimmat päivänsä asunto oli jo nähnyt joitakin vuosia sitten mutta ei sitä vielä voi kauhean rapistuneeksi sanoa. Asunnon arvo on tästäkin huolimatta vain noussut. Vaikka asunnot ovat kalliita, niin talviaikaan sähköön, veteen ja kaasuun menee kuukaudessa noin kuusi euroa – kesäaikaan jäähdyttämisen vuoksi lasku hyppää noin 30 euroon, eli asuminen ei täällä kauhean kallista ole. Wongit olivat alunperin saaneet asunnon 350 000 yuanilla, koska hallitus oli purattanut heidän keskustassa olleen asuntonsa ja maksoi kompensaationa osan uudesta asunnosta.

Wongeilta suuntamisemme paikalliseen kulttuurikeskukseen, joka toimii 90 000 asukkaan Community Centerinä, jossa on kaikkea käsityömahdollisuuksista, tietokonesaleihin, kirjastoon ja länsimaisiin paritansseihin. Tästä paikasta huomasi myös millaisena turistirysänä se toimii, sillä samojen 4-vuodenaikaa maalausten kopiot olisivat maksaneet siellä yksittäishinnaltaan 600 yuania (2400 yuania koko nippu) – itse maksoin samoista teoksista riisipaperille maalattuna ja silkkikankaalle sijoitettuna 250 yuania koko setistä.

Community Centeristä suuntasimme Sea Pearl Centeriin, joka on kuuluisa paikallinen helmimyymällä nimensä mukaan. Valikoimaa helmikoruissa löytyi aina muutaman kymmenen yuanin korvakoruista yli 1 400 000 yuania maksavaan helmikaulaunauhaan. Siinä sitten voikin miettiä, ostaako asunnon vaiko kaulakorun…
Samassa paikassa esiteltiin suolaisen meriveden ja makean järviveden helmien eroavaisuuksia, sekä aitojen helmien tunnistamista väärennöksistä.

Ohjelmassa oli myös käynti buddhalaistemppelissä, joka samalla paljasti, että eilen käyty Tempel of Mystery oli myöskin buddhalainen vaikka sitä kovasti taolaiseksi väitettiinkin. Tämänkin päiväinen temppeli oli edelleen aktiivikäytössä ja monet paikalliset siellä olivat viettämässä palvontamenojaan vaikka tavallisesti buddhalaiset käyvät temppelissä kuun ensimmäinen ja viidestoista päivä. Tyypillisessä buddhalaistemppelissä on ensimmäisenä ovesta astuttaessa oven vasemmalla puolella rumpu ja oikealla puolella kello. Suoraan edessä näkyy kolme valtavankokoista kultamaalattua buddhapatsasta, joilla jokaisella on rinnassaan elämänkiertokulun ympyryyttä kuvaava hakaristi ja itse patsaat edustavat edellistä elämää, tätä elämää ja tulevaa elämää. Näiden patsaiden sivuilla on 20 sotilasta, jotka ovat kumartuneessa asennossa osoittamassa kunniaa tätä elämää kuvaavalle buddhapatsaalle. Temppelissä oli esillä myös erikoisuutena naispuolinen buddhapatsas. Kaikista pyhimpänä temppelin kätköissä oli kokonaan yhdestä jadekimpaleesta veistetty reilu satavuotias parimetrinen buddhapatsas, jonka kuvaaminen oli ankarasti kielletty. Saattaa kuitenkin olla, että videokamera vain yksinkertaisesti unohtui päälle samalla kun sen otti pois kädestään. Vahinkoja sattuu.

Päivän ateriointi suoritettiin perinteisessä kiinalaisessa ravintolassa, jossa pöytään pyörivälle alustalle kannetaan kauhea määrä erilaisia ruokia ja siitä seurue sitten itse kasaa haluamansalaisen lautasen. Ruoka oli erinomaista, koska ensimmäistä kertaa ruuassa oli oikeasti erilaisia makuvivahteita. Ainoastaan ravintolan tarjoamat jättikokoiset muovipuikot tekivät ruokailusta haastavaa niiden kärkien liukkauden takia mutta sekin ongelma ratkesi kun keksi tuonkaltaisille puikoille toimivan otteen. (Ongelmaa ei siis ratkaistu osan pöytäseuruun tavoin keihästämällä ruoka.) En kuitenkaan kyennyt tunnistamaan suurinta osaa syömästäni ruuasta. Oli mitä oli.

Seuraavana kohteena oli 400 vuotta vanha yksityisasunto puutarhoineen ja sitä puutarhaa sitten riittikin. Puutarha oli hyvin tyypillinen kivipuutarhoineen ja lampineen. Vaikkei tämä ollutkaan Master of Nets Gardenin tavoin keisarin rakennuttama, oli tämä todella vaikuttavan näköinen puutarha. Puutarhan jotkut näkymät olivat harmoonisimpia ja kauneimpia mitä tällä planeetalla on tähän mennessä ollut tarjota. Tämän näyn haastaja saa oikeasti pistää parastaan vastatessaan haasteeseen. Odotankin mielenkiinnolla pystyykö huominen Tiger Hill Garden vielä lumoavampaan maisemaan.

Puutarhasta poistuminen ei vielä kuitenkaan lopettanut päivän maisemien hämmästelyä, sillä siirryimme menneisyydestä ihastelemaan moderneja ja suorastaan kunnioitusta herättävän kokoisia pilvenpiirtäjiä, joita tuossa kylässä riittää vaikka muille jakaa. Suurimpana ja maailman kolmanneksi korkeimpana rakennuksena kohoava 492 metrinen lasipatsas on melkoinen näky. Näitä maisemia päästiin kaikenlisäksi ihastelemaan kanavalla seilaavan risteilyaluksen kyydistä, jolla teimme 45 minuuttia kestäneen kierroksen. Kaikista huvittavimpana tosin oli veneeseen mennessä matkatavaroiden läpivalaisu. Kai täälläkin sitten pelätään terroristejä, kun keskellä jokea ei ole poliisejakaan lähellä?

Päivä lopetettiin shoppailukierroksella Shanghain 5 kilometriä pitkällä pääkadulla (nimeä en muista tähän hätään), jossa kyllä kauppaa riitti joka lähtöön. Tarkoituksenani oli hankkia täältä aurinkolasit mutta näköjään ne ovat kaikki mitoitettu täkäläisille kääpiöille, joten unohdetaan se ajatus. Onneksi tässä vaiheessa iltaa lämpötila oli ainoastaan 37 astetta varjossa, joten aivan totaalisen läkähdyttävää touhua kaupungilla talsiminen ei ollut. Kaikista ärsyttävimpänä oli jatkuva ja lähes jokatoisen vastaantulijan (tai ainakin se siltä tuntui) kysely haluaisinko ostaa kellon, piraattileffan tai t-paidan? No en halua. Ihmeen avoimesti poliisit antavat tuota touhua täällä tehdä vaikka kovasti kaikkea muuten yritetäänkin kontrolloida.

Loppuun todettakoon, että tällä hetkellä keskiviikon sääennusteet ja säätutkakuvat näyttävät todella huonoilta. Shanghain päällä on hemmetinmoinen pilvilautta ja ikävimpien arvoiden mukaan vettä saattaa tulla jopa enemmän kuin Suomessa useamman kuukauden aikana yhteensä. Nyt näyttää kovasti siltä, että suuntaamme Suzhousta etelään, kohti pimennyksen keskilinjaa. Yhtenä vaihtoehtona on viimevuonna käyttöön otettu maailman pisin silta (olikohan pituus 36 km?). Muutamia etelärannikolla olevia kyliä (parin tuhannen asukkaan koko luokkaa) ollaan myöskin katsottu vaihtoehdoiksi. Huomisiltana sitten varmistuu minne lähdetään ja moneltako.

Kello on nyt jo niin paljon täällä, että kuvia tästä päivästä tulee vasta huomenna. Suzhou kuittaa tältä erää.

Kuvia keskustasta

DSC_0488

Guan Qian Street – ostoskatu

DSC_0542

Lähes 2000 vuotta vanhassa temppelissä häiriköimässä paikallisia palvojia.

DSC_0577

Osa aterioista. Harrin oikealla puolella Saku Sammakko kosi… eh, viimeisellä matkallaan.

DSC_0586

Vaatekauppa meets Disco?

DSC_0613

Tyypillistä puistoarkkitehtuuria.

Leivonnaisten oston järjettömyys

Tämä asia on nyt mietittänyt jo kolmena iltana: Mistä ihmeestä paikalliset tietävät ostaessaan leivoksia sen kuinka monta kappaletta niitä täytyy koriin ottaa?

Selvitetäänpäs hieman paikallista tapaa ostaa kaupasta leivonnaisia. Ensiksi haet myyjältä sellaisen 30 x 40 senttisen korin ja ottimen. Tämän jälkeen suuntaat leivoshyllyille, mätät haluamasi tuotteet koriin ja suuntaat takaisin myyjän luokse, joka sitten punnitsee ja yksittäispakkaa valitsemasi tuotteet muovipusseihin. Tässä ollaan törmätty joka kerta siihen, että jotain tiettyä leivonnaista on pitänyt ottaa esimerkiksi 3 tai 4 kappaletta. Missään kohtaa tuotteen hintalappua se ei tosin käy ilmi. Tänäänkin katselin eilisen ostoksen hintalappua ja siinä ei ollut missään kohtaa kolmosta. Paljon kyllä kaikkia muita meille tuttuja numeroita.

Eli mistä ihmeestä saa tietää sen, kuinka monta minun täytyy näitä pullia oikein ostaa? En ymmärrä.

Toinen vastaavanlainen tilanne tuli vastaan elektroniikkahyllyllä. Olisin ostanut pari euroa maksavan hiiren läppäriini, koska en jaksaisi millään käyttää tätä touchpadiä. Kuitenkin tähän operaatioon ei riittänyt se, että otin tuotteen hyllystä vaan myyjä nappasi sen koristani ja kirjoitti lapun ja huitoi kaupan takaseinustalle päin. Ok. Lapun kanssa sinne ja aikani jonotettuani päätin jättää hiiren ostamatta.

Sinäänsä huvittavasti täällä on myös jokaisen ja tarkoitan myös jokaisen hyllyn päässä tuote-esittelijä joka auttaa löytämään tuotteen hyllystä. Usein niitä on useampiakin. Samoin myös jokainen vaaka on miehitetty useamman punnitsijan toimesta. Byrokratia on tässä maassa todellakin muodissa. (Mm. kassakuitit kaikki leimataan erikseen myyjän toimesta.)

Vielä noista asiakasmääristä joista eilen mainitsin. Tuossakin lähimarketissa on 60 kassaa, jotka ovat olleet jokaisena iltana kaikki käytössä ja silti kaikille niistä on jono. Asiakkaista ei siis ole pulaa.

Kuumaa shoppailua

Tänään on jo viileämpi päivä – ainakin yhden asteen viileämpi.

Lähdimme aamupalan jälkeen kuuden hengen porukalla jakautuneena kahteen taksiin suuntana Guan Qian Street, joka on paikallinen kauppakeskittymä. Suurin osa isoista tavarataloista muistuttivat valikoimaltaan joko Stockmannia tai esimerkiksi Helsingin Kamppia. Toisaalta isoja ostoskeskuksia oli pyhitettynä myös pelkästään yhdelle myytävälle tuotteelle kuten vaatteille tai elektroniikalle. Jälkimmäisestä mainitakseni, niin ainakaan Blu-Raystä täällä ei ole kuultu yhtään mitään. En sitten tiedä mikä on tilanne Shanghaissa mutta se selviää huomenna. Optiikaakin täällä on melko huonosti ollut tarjolla. Olen löytänyt vasta yhden kaupan jossa oli kameroita myynnissä mutta sielläkään ei ollut kuin kaksi Nikonin objektiivia – nekin vanhentunutta mallia. Canoniin tosin olisi löytynyt melko laajasti Canonin ja Tamronin putkea.

Kävimme shoppailun lomassa myös Temple of Mysteryssä, jossa paikalliset vierailijat kumartelivat jättimäisille kullatuille patsaille. Temppeli oli rakennettu 276 A.D., joten Euroopassa ei montakaan yhtä vanhaa pytinkiä ole pystyssä muualla kuin Italiassa ja ehkä Kreikassa (tai ainakaan ole edelleen aktiivikäytössä).

Nyt kaksi taksimatkaa täällä kokeneena voi alkaa jo tekemään sitä päätelmää, että ei täällä ole minkäänlaisia liikennesääntöjä, kuhan nyt vain ajetaan syvässä yhteisymmärryksessä. Kaistoilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä vaan autoilla ja skoottereilla ajetaan juuri siitä mistä hyvältä tuntuu ja mistä menopeli vain mahtuu pujahtamaan muun liikenteen joukkoon. Vilkkuakin täällä käyttää noin joka kymmenestuhannes autoilija. Ilmeisesti sitä käytetään lähinnä silloin kun ollaan pattitilanteessa eikä oikein tiedetä kuka saa mennä ja minne. Äänitorvea sitten käytetään täällä tunnin aikana enemmän kuin sitä käytetään Suomessa vuodessa yhteensä. Yleensä sitä painetaan risteyksiä lähestyessä ja ohittamaan lähtiessä.

Kävimme sitten myös syömässä 8 hengen porukalla varsin kalliin näköisessä ravintolassa, jossa päädyimme lopulta omaan kabinettiin kun ravintolalla ei ollut näin isolle seurueelle tarjota pöytää. Söimme 9 valtavan kokoista annosta (tilasimme ns. yllätyspaketiksi yhden annoksen sammakkoa) ja hintaa juominen koko aterialle tuli 36 euroa, eli noin 4,5 euroa per ruokailija! Toisaalta taas – sekin on todella valtava rahasumma täällä. Yksittäiset ruoka-annokset maksoivat noin 2,8 euroa ja juomat lähes saman verran päälle. Annoksista tulenee illan aikana kuvia.

Tunnin kuluttua olisi tarkoitus lähteä vielä lähimarkettiin hakemaan lisää pullovettä ja iltanaposteltavaa.

Lauantain kuvasaalista

DSC_0424

Vesikaupungin pääkanava. (Enkä muista sen nimeä vieläkään)

DSC_0406

Pitkä ikä. Varallisuus. Onnekkuus. 260 vuotta vanhat kiinalaiset patsasjumaluudet perheen suojaksi.

DSC_0370

Yksi oopperan esiintyjistä. Lauletuista äännähdyksistä ei kyllä ottanut mitään selvää.

DSC_0247

Silkkiperhosen toukkia työntouhussa. Nämäkin uhraavat henkensä komean paidan tai päiväpeitteen vuoksi.

DSC_0194

Lampi joka on Kiinan keisarin viisaallemiehelle rakennetussa puutarhassa.

Edellisestä merkinnästä unohdinkin ihan kokonaan, että kävimme myös Master of Nets Gardenissa. Kyseessä on siis puutarha, joka on aikanaan rakennettu Kiinan keisarin luotetulle kirjanoppineelle tämän harrastuksia myötäillen. Mies on tykännyt kalastamisesta, joten on rakennettu lampi ja sen ympärille komea puutarha kivipuutarhoja unohtamatta.

Lisäksi illan ostosreissulla tuli kuvattua pätkä paikallista katuseikkailua videolle, josta käynee hyvin ilmi se liikenne- ja ihmismäärä joka täällä on kokoajan liikkeellä. Illalla varsinkin paikallisessa marketissa, voi vain ihmetellä DNA:n mainosta mukaillen “mistä näitä ihmisiä oikein tulee?” Paikallisia oli yhdessä noin Kalevan Prisman kokoisessa kaupassa tuhansittain. Käytävillä liikkuminen oli todella hankalaa, jos edes kuvitteli menevänsä jonnekkin muualla kuin minne se ihmismassa oli vyörymässä. Harmittavasti videokamerasta loppui kasetti juuri kun astuimme ko. kauppakeskuksen ovista sisään mutta täytyy ottaa iltashoppailu samassa paikassa uudelleen joku toinen ilta.

Kävin samalla reissulla kyselemässä China Mobilesta prepaid-korttia kännykkään (ne ovat täällä melko yleisiä) ja minut ohjattiin useampaan otteeseen kielitaidottomalta myyjältä toiselle, kunnes eräs kielitaidoton myyjä nokkelana keksi soittaa lontoon murretta edes jotenkin ymmärtävälle ystävälleen. Näitäkin puheluita tehtiin yhteensä neljä kappaletta ja jokaisen jälkeen myyjä kävi juttelemassa tiskillä työskennelleen tyttösen kanssa ja samalla kaikki paikan asiakkaat kääntyivät katsomaan minua. Kai tässä hämmästeltiin yhdessä, että mitähän tuokin tyhmä länsimaalainen taas tahtoo. Lopulta minulle myytiin ei oota ja käskettiin menemään toiseen liikkeeseen. Myöhemmin sitten löysin kioskin, joka olisi myynyt prepaid-liittymiä mutta siihen olisi tässä maassa tarvinnut passin, jota minulla tietenkään ei ollut mukana. (Sinäänsä tietysti ymmärrettävää, että tälläisessä poliisivaltiossa, jossa joka kadunkulmassa seisoo vähintään yksi poliisi, ei myydä puhelinliittymää ilmann rekisteröitymistä. Voisihan sitä muuten käyttää vaikka Kansalle haitallisen aatteen levittämiseen) Huomenna siis uusi yritys.

Tänään hommattiin taas porukalla yllätyskassi, jolle tuli hintaa huikaisevat 10 euroa ja tavaraa oli täytekakusta lähtien matkassa. Siinä oli taas makuelämyksiä kerrakseen. Kello lähenee tosin jo kahtatoista yöllä, joten Suzhou kuittaa tältä erää.

Huomenna sitten taksiseikkailua ja shoppailua tuolla enemmän keskustassa.

Silkin, kalan ja riisin kaupungin kiertoajelu

(Otsikossa luetellut ruoka-ainekset ovat kiinaksi Su ja Zhou tarkoittaa kaupunkia. )

Takana reissu paikalliseen johtavaan silkkitehtaaseen jossa seurattiin toukan elämää aina valmiiksi päiväpeitoksi, jollaisia kiinalaiset tyttöset käsin tehtaassa valmistivat. Näistä tulee kuvia jossain vaiheessa albumiin, jotain yksittäistä ehkä jo tänäiltana tähän blogiin nähtäväksi.

Lisäksi kävimme maaseudulla riisi- ja kalafarmien ympäröimässä vanhassa kaupungissa, jossa käyntikohteina oli mm. paikallinen ooppera (esityksestä kuvia illalla) ja paikallisen herra iso herran asumus 260 vuoden takaa. Tästäkin kuvia tuonnempana.

Kuumuus on hieman hellittänyt, jopa huiman asteen verran mutta kai tähänkin alkaa pikku hiljaa tottumaan. Edelleen suurta ihmetystä aiheuttaa paikallinen liikenne, jossa ei vieläkään vaikuta olevan minkäänlaista loogisuutta. Ihmeen hyvin nuo silti näyttävät menopeleineen hengissä tuolla selviävän. Teiden ylittäminen jalan sitten onkin extreme-urheilua sanan varsinaisessa merkityksessä kun jokainen tielläliikkuja yrittää ajaa päälle torvipohjassa. Paikallisesta liikenteestä vielä sen verran, että autokanta täällä on melko uutta. Suurimmaksi osaksi taitaa olla jopa uudempaa kuin Suomessa mutta tietysti vastapainoksi täällä on lukemattomat määrät niitä n:llä pyörällä varustettuja menopelejä jotka on parsittu ties mistä työkoneiden ja mopojen osista.

Tämän päivän ostossaldona on useita käsintehtyjä maalauksia ja mm. yksi kokonaan bambunlastuista tehty taulu. Hintaa näillä oli halvimmillaan 2,5 euroa taulua kohti kovan tinkimisen jälkeen. Jotenkin tuo tuntuu näin länsimaalaisella moraalikäsityksellä varsinaiselta riistämiseltä mutta toisaalta täällä tuo 2,5 euroa on käsityöläiselle mielettömän suuri rahamäärä. Isoimmat maalaukset mitä ostimme ovat sellaisia reilu metri kertaa neljäkymentä senttiä ja halvimmillaan niitä yhdestä liikkeestä tingittiin hintavälillä 10-13 euroa! Ja niitä tauluja kyseissessä setissä on sentään neljä kappaletta. Mitähän hinta mahtaisi olla siellä? En viitisi edes arvailla. Noh, nyt menee olohuoneen sisustus uusiksi.

Nyt on pieni lepotuokio menossa ja kohta suuntana on taas lähialueen liikkeet. Aurinkokin laskee tuossa tunnin sisällä, joten voi videokameran kanssa mennä tallentamaan kuvaa neonvaloista. Samalla täytyy etsiä jotain iltapalaa. Uskaltaisikohan kokeilla jotain kirjaimellista katukeittiötä ja niiden erikoisuuksia? Lisää tarinointia illemmalla.

Pari kuvatusta

DSC_0062

Perusnäkymää Shanghaista. Kerrostaloja riittää silmänkantamattomiin.

DSC_0090

Kiinalaista välipalaa huoltoasemalla. Samaa löytyy tuoreempana tavarana kauppojen lihatiskeistä kaikissa kokoluokissa.

DSC_0127

Lisää popsittavaa paikallisesta kaupasta. Ihme etteivät nuo karkaa tuosta

altaasta.

DSC_0101

Katunäkymää Suzhousta.

Kävimme tuossa vielä iltakävelyllä jonkin verran auringonlaskun jälkeen mutta lämpötila ei ollut tippunut yhtään.  Kellon ollessa puoli yhdenksän paikallista aikaa lienee syytä alkaa valmistautumaan nukkumaan  pois edellisen yön univelkoja. Aamulle herätys sitten kuuden aikoihin ja suuntana noin 40min ajomatkan päässä oleva vesikaupunki, jonka nimeä en tähän hätään muista.

Mässäilykassi 6,5e

Kävimme kolmestaan ostamassa marketista 6,5e maksaneen kassillisen kaikennäköisiä tekeleitä, joita emme kyenneet tunnistamaan.

Tuohon summaan mahtuu iso iso kasa kaiken näköisiä leivoksia, kasa erilaisia karkkeja, joitain desejä paikallisia viinoja ja joku bacardi freezer-plagiaatti. Ei täällä tunnu mikään maksavan juuri mitään.

Uusia scoottereita saa kaupoista alkaen 100 euroa ja kalleimmat mallit näyttävät olevan 250 euron pinnassa. Uudet maastopyörät (polkukäyttöiset) maksavat uusina noin 50 euroa. Ei-maastopyörä irtoaa uutena parilla kympillä.

Viihde-elektroniikassa taas näkee hyvin sen mitä täällä tehdään ja mitä ei tehdä. Esim. tietokoneet ovat aikalailla samoissa hinnoissa kuin Suomessa mutta taas kiinassa valmistetut kännykät ja mp3-soittimet maksavat muutamia kymppejä. Iso pöytätuuletin josta Suomessa saat maksaa vähintään sen 40 euroa maksaa täällä 7 euroa.

Sauna = Suzhou

Tervehdys täältä läkähdyttävän kuumasta Suzhousta. Ulkona on parhaillaan lämmintä 37 celssiusta varjossa ja kosteuden ansiosta se tuntuu lähes 50 asteelta.

Ihan ensinnäkin muistutus itselleni: Valehtele aina joka ikiseen kiinalaisviranomaisten antamaan lomakkeeseen mikä sinulle työnnetään nenän eteen. Miksikö? Lentokoneessa kaikki matkustajat joutuivat täyttämään Kiinan karantteeniviranomaisten kyselylomakkeeseen, johon erehdyin totuuden mukaisesti mainitsemaan allergiasta johtuvan tukkoisen nenän. Tämän seurauksena sitten kaapin kokoinen (ja kiinalaisella mittapuulla jättiläisen kokoinen) tullisetä kuskasi allekirjoittaneen lentokentällä lääkärin tarkastukseen jossa mittailtiin kuumetta ja ties mitä vaikka selitin ainakin neljälle eri viranomaiselle, että kyse on allergiasta. Ei flunssasta. Noh, kaikesta huolimatta lupa tulla maahan saatiin ja mukaan lyötiin vielä joku karanteeniviranomaisen lappu, jossa ohjeistetaan kääntymään lääkärin puoleen jos oireet jatkuvat. Ei kiitos.

Shanghai Pudong Internationalista selvittyämme siirryimme ryhmämme kanssa kahteen bussiin (onneksi ne ovat ilmastoituja!) ja matkasimme muutaman tunnin Suzhouhun. Matkalla tosin tehtiin pikainen visiitti paikalliselle huoltoasemalle, jonka herkkutarjonnasta lisään kuvia nettiin tänään tai huomenna (paikallista aikaa).

Suzhoussa sitten saatiinkin odottaa hotellihuoneita lähemmäs tunti kun siivouksia ei oltu vielä ehditty suorittaa. Pikaisen suihkuttelun ja 9 tunnin koneessa hionneiden vaatteiden vaihto-operaation suorituksen jälkeen lähdimme marssimaan pitkin Suzhoun katuja tuonne aivan kaaottiseen liikenteeseen. Suojateista ei ole kuultu vaikka sellaisia kyllä on ja vilkkaiden katujen yli liikutaan pujottelemalla autorivien välissä ja toivomalla olemaan jäämättä jonkun skootterin alle.

Kävimme mm. paikallisessa supermarketissa jossa oli myynnissä kaikkea aina elävistä sammakoista hyvin samanlaiseen valikoimaan mitä törmää esim. lähimmässä Citymarketissa.

Kohta täytyy lähteä takaisin tarpomaan tuonne kuumuuteen vaikka vähän alkaa jo väsy painamaan kun viimeyön unisaldoksikin tuli jotain puolen tunnin luokkaa.

Lisää tarinointia illemmalla tai huomenna, riippuen lähdemmekö pikkuporukalla testaamaan tuossa lähistöllä sijaitsevan baarikadun yökerhoja vielä illalla.

Alustavat pimennyssuunnitelmat

78 hengen pimennysmatkalaisryhmämme alustavana suunnitelmana on mennä katselemaan keskiviikon täydellistä auringonpimennysta meren rannalle. Vaikka netissä olevat sääennusteet ukkoskuuroineen eivät kauhean positiivisilta näytäkkään, niin alueelle tyypillistä on selkeät aamut ja pilvet kerääntyvät vasta päivän lämmetessä. Tämän vuoksi onkin varsin onnekasta, että pimennyksen ajankohtana on juuri aamupäivä (hieman ennen kymmentä). Lisäksi merituuli pitää loitolla häiritsevän Shanghain saastesumun. Harmittavasti nousivesi tosin pitänee huolen siitä, että pimennystä ei ainakaan hiekkarannoille juurikaan pääse seuraamaan.

Tarvittaessa olemme kumminkin varautuneet kahden linja-auton kanssa matkustamaan satojakin kilometrejä, jotta pääsisimme mahdollisimman selkeällä alueelle pimennystä seuraamaan.