Wiipurintien Markkinat 2019

Wiipurintien Markkinat 2019
Rohan Tallit – Turnajaiset

Wiipurintien Markkinat järjestettiin jälleen kerran Kouvolan vanhalla kasarmialueella, eikä tapahtuma pettänyt tälläkään kertaa. Iso plussa täytyy antaa taas järjestäjille hyvästä ja runsaasta ohjelmasta, jota menee koko ajan. Yhden ohjelmanumeron päättyessä, pääset suoraan siirtymään seuraavan pariin. Sekä tietysti unohtamatta jatkuvalla syötöllä pyöriviä musiikkiesityksiä. Näin se homma pitää hoitaa!

Erityisesti mielenkiintoista antia oli arkeologi Mikko Moilasen esitelmöinti ennallistamistaan viikinkiajan miekoista. Nämä upeat viikinkimiekat on siis tehty täysin alkuperäisiä vastaavista materiaaleista, perinteisin menetelmin ilman nykyaikaisten koneiden käyttämistä. Jos aihepiiri yhtään kiinnostaa, niin kannattaa tutustua Mikon Viikinkimiekat Suomessa -kirjaan, joka lienee parhaita, ellei jopa paras viikinkiajan miekoista kertova kirja, joka koskaan on tehty. Näyttipä Mikolta ilmestyneen tänävuonna myös Suomen pyöveleistä kertova kirja, joka on itsellä vielä hankintalistalla.

Toissa vuoteen verrattuna myyjiä taisi olla hieman vähemmän tällä kertaa paikalla. Kuitenkin ihan hyvä määrä. Ainoa mielestäni merkittävä puute oli aiemmilta vuosilta tutut äkseerausharjoitukset muskettiammuntoineen ja tykkeineen. En osaa sanoa, olivatko nämä vielä viimevuoden ohjelmassa mukana, kun viimevuosi jäi valitettavasti muiden menojen takia väliin. Mutta tämä puute hieman söi sitä mikä on tehnyt tapahtuman edeltäjästä, Verlan Ajasta, ja nykyisistä Wiipurintien Markkinoista poikkeuksellisen mielenkiintoisen kattauksen läpi vuosisatojen. Ehkäpä näitä vielä jossain kohtaa tullaan näkemään?

Hevosturnajaisista vastasi tälläkin kertaa Rohan tallit, jolta nähtiin taas raudanlujaa suorittamista. Peitsenkappaleet ne taas sinkoilivat ilmassa. Ohessa galleriallinen Rohan tallien turnajaisantia.

Ahvenanmaalla (2. päivä)

Kastelholman linna

Toinen päivä alkoi vielä helteisempänä, jos se nyt ylipäätään oli enää mahdollista. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui aikanaan Ahvenanmaan isoimpana rakennuksenakin tunnettu Bomarsundin linnanraunio, joka tuhottiin Oolannin sodassa vuonna 1854. Nyt jäljellä onkin enää yksittäisiä graniittisia muurin kappaleita ja neljän linnantornin rauniot entisestä puoliympyrän muotoisesta päälinnasta, jonka senkin halkaisija oli hämmästyttävät 290 metriä. Sen ympärille oli tarkoitus rakentaa vielä kilometrin halkaisijaltaan oleva puolustusmuuri mutta sitä ei koskaan ehditty toteuttamaan, kuin osittain. Päälinnassa oli aikanaan 246 huonetta ja siellä palveli 2000 venäläistä sotilasta ja 115-119 tykkiä.

Päälinnan ympäriltä löytyy vielä lisäksi 4,5 kilometriä pitkä reitti, jonka varrella on runsaasti linnoituksen jäänteitä. Tämä jäi kiertämättä, sillä jo pelkästään päälinnassa oli pahkaduttavan kuuma. Mainitsinko jo helteen?

Päivä jatkui linnateemaisesti, sillä vuorossa oli Ahvenanmaan entinen hallintopaikka, Kastelholman linna. Täältä on aikanaan väliaikaisesti hallittu jopa koko Ruotsi-Suomea. Linnan rakentaminen alkoi 1300-luvulla puolustuslinnoitukseksi. Kastelholma toimi Ahvenanmaan hallintokeskuksena aina vuoteen 1634 asti, jolloin Ahvenanmaa liitettiin Turun lääniin. Tässä kohtaa linna pääsi rapistumaan nopeasti huonoon kuntoon ja vuonna 1745 se koki useimmille keskiaikaisille linnoille tutun kohtalon – tulipalon. Linnassa on ollut Kuuretornissa vankina myös Ruotsin kuningas Eerik XIV, jota oli käsketty säilyttää “vangittuna mutta kuitenkin asianmukaisessa ja kuninkaalliselle soveliaassa säilössä”. Tämä voitaneen tulkita monella tapaa, sillä Eerik XIV itse kirjoittaa olleensa vangittuna “pimeässä arestihuoneessa”, josta löytyy kuva oheisesta galleriasta.

Seuraavana pysähdyspaikkana oli Kastelholman linnan vieressä sijaitseva Jans Karlsgårdenin ulkoilmamuseo. Alue on vanha maatalonpihaseutu, jossa on kaikkea vanhoista riihistä tuulimyllyihin. Oma huomioni kiinnittyi alueella olleisiin ruokokattoisiin rakennuksiin. Tämä jo kivikaudella tunnettu rakennusmenetelmä oli näköjään saanut täällä jatkoa.

Matkan varrelta löytyi taas yksi keskiaikainen kirkko, tällä kertaa vuorostaan Sundin Johannes Kastajan kirkko. Kirkko itsessään on rakennettu 1200-luvun lopulla tai viimeistään 1310-vuoteen mennessä. Kirkon seiniä koristavat seinämaalaukset ovat 1300-luvun alusta ja kirkkosalin pilareiden välissä oleva isokokoinen Krusifiksi on valmistettu Ruotsissa 1250 ja 1275 -vuosien välillä.

Tässä kohtaa pysähdyttiin hieman erikoisesti kallion päälle sijoitetussa kahvilassa, Uffe På Bergetissä. Paikanpäältä avautui upeat maisemat Fjärsundetin lahteen ja sen vesistöihin. Eikä myöskään paikan suosituksissa mainituissa pannukakuissa ollut moitittavaa. Kyllä taas kelpasi nauttia kermavaahdon ja luumuhillon kera. Samalla tuli tutustuttua ahvenanmaalaisiin limonadeihin. Täällä olisi ollut myös maksullinen näköalatorni mutta tässä helteessä ajatus niin monen kerroksen kiipeämisestä tuntui lähinnä lämpöhalvauksen tavoittelulta.

Tästäpä sitten päästäänkin itse viikinkimarkkinoihin, joista lisää seuraavassa postauksessa.

Ahvenanmaalla (1. päivä)

Pommern

Kesälomalla tuli suunnattua Ahvenanmaalle tarkoituksena mennä Saltvikin viikinkimarkkinoille mutta niistä lisää huomisen postauksessa.

Aamulaiva Turusta oli perillä paahtavan helteisessä Maarianhaminassa noin 13:30, joten aikaa turisteilulle oli vielä varsin mukavasti jo samana päivänä.

Ensimmäisenä suuntasimme Bagarstuganiin maistelemaan Ahvenanmaan kuuluisia pannukakkuja, joita sai kermavaahdon lisäksi vadelma- tai luumuhillolla. Pannukakku poikkeaa mannermaisesta sukulaisestaan olemalla tehty puurosta ja maustettu kardemummalla. Eli hieman pullamainen herkku mutta todella toimivana konseptina.

Herkutteluhetken jälkeen siirryimme läheiseen merenkulkumuseoon ja siellä kävimme ainoastaan museolaiva Pommernissa. Alkujaan Pommern on valmistunut skotlantilaiselta telakalta 1903 ja viimeisen rahtimatkansa se teki 1939. Tämä 94 metriä pitkä ja 13 metriä leveä laiva on seilannut kaikilla maailman merillä vieden mukanaan rahtia aina 4000 tonniin asti.

Pommernilta lähdimme ajelemaan kohti länttä ja ensimmäisenä pysähdyksenä oli keskiaikainen Jomalan kirkko, joka on rakennettu 1270 ja 1290 -vuosien välissä. Mielenkiintoinen historiallinen kohde siis kyseessä. Täältä on arkeologisissa kaivauksissa löydetty Suomen vanhimmat tunnetut lasimaalaukset.

Seuraavaksi saavuimme länsirannikolle Eckeröön, josta löytyi toinen lähes yhtä vanha kirkko, jonka senkin rakentaminen on aloitettu 1200-luvulla. Pienen Wikipedia-tuokion jälkeen täällä tuli otettua riski, syttyykö tällainen pakana palamaan ovella mutta 1300-luvun esineistöä oli nähtävä. Kirkossa esillä olleet Madonna ja Krusifiksi olivat molemmat 1300-luvulta, eli ristiretkien ajoilta. Seinillä oli myös nähtävissä keskiaikaisia seinämaalauksia.

Tästä suuntasimme kääntymään Eckerön rannikolla ja samalla tuli nähtyä ulkoapäin museona toimiva Posti- ja Tullitalo.

Matka jatkui Kungsön patterimäelle, jossa on 1916-1918 sijainnut Venäjän länsivartion rannikkotykkipatteri N-71. Nyt jäljellä on oikeastaan enää yhdestä rannikkotykistä jonkinlaisia perustuksia ja kasa räjäytettyjä kiviröykkiöitä. Aikanaan täällä on palvellut noin 100 sotilasta hoitamassa kolmea rannikkotykkiä ja muutamia valemaaleja. Paikalla kannattaa pyörähtää jo pelkästään näkötornilta aukeavien maisemien vuoksi.

Matka jatkui päivän viimeiseksi suunniteltuun kohteeseen, joka oli Ramsholmenista löytyvä lehtopuisto. Nimensä tämä kaunis lehto on saanut siellä kasvavista karhunlaukoista (ramslök). Meidän lisäksi tänne oli pesiytynyt satoja, ellei tuhansia itikoita, jotka pörräsivät mustana laumana perässä. Auringon valon osuessa puidenlehtien raosta maahan, näki aina valtaisan itikkaparven pöllähdyksen. Lisäksi suureksi yllätykseksi niemen kärjessä vastaan tuli kolme rantakaislikkoon naamioitunutta lehmää, joiden laitumelle olimme tulleet. Hetken ihmeteltyään ruokarauhan häiritsijöitä märehtiminen jatkui tyytyväisenä.

Matkalla majapaikkaan auringon laskiessa tuli nähtyä omenatarhan ja perunapellon ylitse taas yksi keskiaikainen kirkko, joka edusti tällä kertaa nuorempaa polvea ollessaan 1400-luvulta. Finströmin Pyhän Mikaelin kirkossa olisi ollut esillä 1100-luvun veistoksia ja paljon 1400-luvun esineistöä mutta harmittavasti se oli jo mennyt kiinni. Lisäksi sen seiniltä löytyy useita keskiaikaisia seinämaalauksia.

Wiipurintien Markkinat 2017

Kouvolan Kasarminmäellä järjestettiin viikonloppuna Wiipurintien Markkinat, jotka ovat jatkoa edellisvuosien Verlan Aika -tapahtumalle. Tapahtuma sisältää historiaa aina rautakaudesta 1800-luvun musketööreihin ja edelleen Rakuunoihin, joten kaikille on varmasti jotakin.

Säät eivät valitettavasti tällä kertaa suosineet, vaan vettä tuli vähän väliä enemmän tai vähemmän. Kolme kunnollista ukkoskuuroakin osui tapahtuman aikana päälle. Vesi tuli sadetakistakin läpi mutta se ei tunnelmaa haitannut. Keliin nähden paikalla oli yllättävän paljon kävijöitä, joka oli erittäin hienoa!

Kokonaisuutena Wiipurintien Markkinat olivat erittäin hyvä tapahtuma, jolla on paljon potentiaalia ja Kasarminmäen valtavan kokoisen alueen vuoksi sillä on onneksi myös tilaa kasvaa. Toivottavasti myyjiä nähdään jatkossa entistä enemmän vaikka aika hyvin heitä oli nytkin paikalla. Ohjelmaa oli paljon ja se oli kiinnostavaa. Varsin hevospainotteisesti mentiin mutta onhan se nyt hienoa katsoa Rakuunoiden sulkeisia tai Rohan tallien hevosturnajaisia.

Oikeastaan ainoa miinus tapahtumalle tulee kartan puutteesta käsiohjelman yhteydestä. Kasarminmäen alue on iso ja ohjelmat on ripoteltu eripuolille aluetta. Monesti oli vaikeaa löytää oikeaan paikkaan. Tämä on onneksi hyvin helposti korjattava puute, jonka järjestäjät toivottavasti korjaavat ensivuodeksi.

Tapahtumassa nähtiin myös Medieval Combat Sports Finlandin SM-tason ritareiden kaksinottelu, jossa Sami Lappeteläinen kohtasi debyyttinsä tekevän Mikko Jalosen. Koko ottelun voi katsoa alla olevasta videosta:

Kuvasaldo jäi tällä kertaa vähän laihaiksi, kun kaatosateiden aikana ei kauheasti huvittanut kaivella kännykkää esiin.

Päijälän linnavuori

Kuhmoisista löytyy pohjoisesta katsoen kolmas osa Jämsän linnavuorten ketjua, Päijälän linnavuori. Linnavuori on ollut käytössä ainakin 800 – 1200 -lukujen ajan. Päijälän linnavuori on häkellyttävän luonnonkaunis paikka. Puolustuksellisestikin se on ollut lähes täydellinen: Vuoren seinämistä kolme on lähes pystysuoria. Ainoa loiva rinne on ollut aikanaan puisten varustuksien suojaama.

Päijälän linnavuorelta on tehty myös suurin arkeologinen löydösten määrä Suomen linnavuorista, huikeat 340 esinettä. Löydetyt esineet kuvastavat hyvin alueen yhteyksiä mm. Baltian suuntaan. Osa myöhemmistä, 1200-luvun esineistä on palaneita, joka viittaa linnan äkilliseen hylkäämiseen. Alueen hylkäämisen myötä siitä tuli suorastaan tabu paikalliselle väestölle ja se unohdettiin kokonaan. Tästä herääkin kysymys, mitä niin kauheaa täällä on tapahtunut, jotta kokonainen linna hylättiin täysin arvoesineineen? Joidenkin arvioiden mukaan täällä olisi käyty niin raivokas taistelu, että se johti linnan hylkäämiseen. Ketkä mahdollisen taistelun sitten kävivät, sitä ei osata ainakaan nykylöydösten perusteella sanomaan. Oliko se heimosotaa hämäläisten ja karjalaisten välillä vai novgorodilaisten kostoretki?

Jämsän linnavuorten ketjussa olisi vielä etelämmässä neljäskin linna mutta kyseinen linna on perustettu saarelle, joten se vaatii omat seikkailunsa vesistön ylityksineen.

Pukinvuori

Aivan Jämsän keskustan tuntumasta löytyy metsänkeskelle piiloutunut Pukinvuoren linnavuori. Joskus siitä käytetään myös virheellisesti Hartusvuori-nimeä. Linna on pohjoisesta katsottuna toinen osa Jämsän linnavuorten ketjua. Vuoren pohjoisrinteellä on ainoa alueelta löydetty varustus, jolla on pituutta vajaa 20 metriä. Itse en kyllä tätä bongannut. Pukinvuorella oli kaksi erillistä huippua, joten vaikea sanoa kumpiko niistä on ollut varsinaista linnaa, kun jälkiä ei maastosta erottanut.

Vuorelta on löydetty 1985 yksittäinen miekanponsi, joka ei ole suomalaista tyyppiä. Luultavammin se on lähtöisin Balttian alueelta 1100 – 1200 -lukujen tienoilta. Luultavasti siis itse linnavuorikin on ristiretkien ajalta.

Viereinen, korkeampi Hartusvuori on suosittu retkeilypaikka laavuineen mutta todennäköisesti se ei ole linnavuori.

Hakoisten linnavuori

Janakkalan Hakoisissa sijaitsee linnavuori, joka on muista linnavuorista poiketen uudempaa tekoa. Vuoren laelle on rakennettu varhaiskeskiajalla, noin 1200-1300 -lukujen tienoilla kaksiosainen linna. Siinä on ollut alempana esilinna ja vuoren laella varsinainen päälinna. Päälinnan sisäpuolella on sijainnut asuinrakennus, sekä ainakin yksi torni. Esilinnan alueella puolestaan on sijainnut linnan kaivo.

Kovinkaan paljoa varmaa tietoa linnasta ei ole säilynyt. Joidenkin spekulaatioiden mukaan tämä saattaisi olla Eerikinkronikoissa mainittu Birger-jaarlin rakennuttama linna mutta toisaalta taas Birger-jaarlin ristiretkestäkään ei ole varmaa tietoa. Usein taas epäillään Hakoisten linnavuoren olleen jo käytössä rautakaudella mutta tästäkään ei ole olemassa mitään varmaa tietoa tai todisteita, kun alueella ei ole tehty 1900-luvun jälkeen arkeologisia kaivauksia.

Toisaalta linnan kohtuu tarkan ajoituksen perusteella voidaan todeta sen olevan ruotsalaisten ristiretkien aikana perustettu linna, jolloin se voisi hyvinkin olla varsinainen alkuperäinen Hämeen linna. Tätä teoriaa puoltaisi 1625 vuodelta oleva oikeuden päätös, jossa todetaan Hakoisten kartanon oikeus vanhoihin niittyihinsä, joiden tuli kuulua vanhalle Hämeen linnalle Kustaa Vaasan ja Erik XIV:n kirjeiden mukaan.